Tutti pitämässä hauskaa

Mielestäni nuoren hevosen kanssa yksi tärkeimmistä asioista on pitää sen kanssa tekeminen aina mielekkäänä. Kyllä vakavastikin voidaan töitä tehdä ja täytyykin, mutta välillä täytyy päästä irroittelemaan, niin sanotusti "nollaamaan"! Okei, kaikki hevoset eivät nauti kiitolaukoista, mutta kyllä tuntemistani suurin osa siitä nauttii etenkin, kun pääsee kaverin kanssa sitä tekemään. Tutti on sellainen hevonen, joka ei varmasti tiedä mitään sen parempaa ratsastajan kera tehtävää kuin peltolaukat... Se on aivan tutinassa aina pellolle päästessään.

Laukkaamme aina pellon reunaa tallilta pois päin, ei tallille päin, jottei hevoset opi karauttamaan kotiin aina täysillä. Tutti oli tästä eri mieltä ja pari kertaa otti niin sanotusti hatkat. Lucky oli mukana ja siskoni Sanni sen selässä. Se jäi vain hölmistyneenä paikalleen katselemaan kaverin menoa. Nopeasti Tutin sai kiinni, ja minua tilanne vain nauratti... Se oli niiiiin innoissaan! Aina kun käänsimme tallin päässä peltoa hevoset ympäri, Tutti ampaisi ennen mitään käskyjä matkaan kuin tykin suusta. Lucky jäi aina jälkeen monta kymmentä hevosenmittaa heti ensimmäisillä kymmenillä metreillä. Kolmannella kerralla tein volttia siellä tallin päädyssä pari kertaa jotta sain itse antaa käskyn lähteä laukkaamaan ja neljännellä kerralla päästiin jo ottamaan käyntiaskeleita laukkasuoralla ja nostettua siitä hallitusti laukka. Tuolla kerralla Tuttia sai jo vähän pyytää laukkaamaan.

Peltolaukkojen jälkeen se on aina todella rento ja tyytyväisen oloinen. Olen pyrkinyt nyt tekemään tämän suurinpiirtein kerran kahdessa viikossa. Paitsi että se on hyvää hevosen (ja kieltämättä minunkin!) päälle, tekee se hyvää myös lihaksille.