Tutti: kuvapainoitteinen postaus

Tutti, eli oikealta nimeltään Peli-Misteri alkaa hiljalleen toimia todella hyvin... :) Sille on vielä haastavaa tuntumalla oleminen ja esimerkiksi tällä kerralla josta on kuviakin sen mielestä ylipäätään ratsastajan nouseminen selkään oli jännittävää. Laukka sillä on todella raakaa, mutta käynnissä ja ravissa alkaa olla hyviäkin pätkiä. Sen kanssa treenataan ihan vain ohjan ja pohkeen välissä kulkemista niin, ettei sen tarvitse juosta pois alta eikä keksiä muitakaan vinkeitä (portin ohi ravaaminen oli pari kertaa Tutin mielestä ikävä juttu, mutta kaksi kertaa kun sitä kielsi portille punkeamisesta, oli kaikki taas hyvin). Tekemisen yritän pitää vaihtelevana: maasta käsittelyä, puomeja, ensi viikolla toivottavasti pääsemme maneesille myös hyppäämään. Etenkin nuoren hevosen kanssa on tärkeää, ettei sitä työstä päivästä toiseen kentällä samoilla ympyröillä vaan pitää yllä sen mielenkiintoa työn tekemistä kohtaan vaihtelevalla tekemisellä. Joskus täytyy olla myös kivaa ja silloin kannattaa lähteä maastoon, pellolle laukkaamaan, jotain missä sekä ratsastajan että hevosen pääkoppa tuulettuu!

Lucky ja Nita: maneesilla

Eilen lähdimme käymään Vesilahden ratsastuskoulun maneesilla. Autoon pakkasimme Nitan ja Luckyn. Nita kokeneena hevosautossa matkustaneena suorastaan juoksi autoon, mutta Luckyn kanssa saimme viettää hieman pidemmän hetken ensin autoon ja lastaussiltaan tutustuessa. Aina kun saimme ponin lastaussillalle seisomaan, poistettiin kaikki paine ja annettiin ponin vain seistä siinä. Siitä se sitten lopulta käveli ihan vapaaehtoisesti autoon Nitan luokse.

Täytyy sanoa, että onneksi on hyvin matkustavia hevosia. Jätettiin nyt varmuuden vuoksi menomatkalle Nitan ja Luckyn väliin hieman enemmän väliä, koska kyseessä on kuitenkin tamma ja ori, vaikka Luckyn oriutta ei edelleenkään missään muualla näe kuin jalkovälissä...

Nita oli maneesilla vuorossa ensimmäisenä. Hyvä ystäväni Minna, jonka kanssa kävimme yhtä aikaa koulua Ypäjällä, tuli vähän koutsaamaan.

Aloitimme Nitan kanssa ravipuomeilla, hakien suoruutta, sitä samaa mitä teen kotosallakin, eli että hevonen ei lähde kaatumaan kaarteissa ulos. Laukkapuomeilla sama juttu. Nopeasti aloitimme jumppasarjatehtävän, jossa oli siis puomi - ristikko - puomi - ristikko - puomi. Ravissa lähestyessä homma sujui hienosti vaikka Nita sarjan aikana ehtikin kovasti kierroksia ja vauhtia kerätä. Laukassa pakka kuitenkin lähes levisi käsiin, kun tamma lähti kiihdyttämään kohti sarjaa jo kaarteen jälkeen... Tiesinkin, että Nitan kanssa ei ongelmat ole esteiden korkeudessa (juurihan se leiskautti paikaltaan 140cm tarhansa aidan yli koskemattakaan lankkuihin) eikä rohkeudessa, vaan kontrollin säilymisessä. Teimme sitten useaan kertaan niin, että otin tamman sarjan jälkeen seis käyttäen apuna seinää ja niin, että painoin käden hevosen niskaan kiinni, pyöristin selvästi alaselkääni ja tavoite oli siis saada seis ilman mitään isoja apuja. Nopeasti Nita alkoikin tuota jo ennakoimaan ja hillitsi itseään sarjankin aikana.

Samat ongelmat tulivat, kun lähdimme tulemaan pitkää linjaa pysty - okseri, välissä 14m jonka me tulimme rauhallisella neljällä laukalla tai kuten useammin kävi, pitkällä kolmella laukalla. Edelleen ravissa lähestyessä kaikki sujui kyllä, mutta laukassa lähestyessä Nita nosti kierroksia ja lähti taas kaahailemaan. Selvästikin hieman isompi este (vaikka kyse vain 80cm okserista) teki sen, että Nitan mielestä sille piti ottaa vähän enemmän varman päälle. Tykkän kyllä hevosesta, joka jännittäessään mielummin lähtee imemään esteelle jopa "liikaa" kuin että se löisi jarrut päälle. Parhaan lähestymisen saimme, kun teimme ennen linjalle lähtemistä maneesin päädyssä ravivolttia jonka aikana nostin laukan ja siitä suoraan linjalle. Eli ettei Nita ollut ehtinyt laukata koko maneesia ympäri ensin.



Lucky-ponilla nämä olivat ensimmäisiä hyppyjä. Ei ne ihan ensimmäiset, mutta ensimmäinen kerta kuitenkin, kun esteitä oli jo vähän enemmän ja tehtiin jotain oikeaa tehtävää eikä vain laukkailtu kavaletin ylitse. Ravipuomeilla korostui se ongelma minkä olen kyllä huomannut kotonakin: poni ei tule ollenkaan kuolaintuntumalle. Toivon edelleen, että maanantain raspaus auttaa tähän. Koska poni ei tullut kuolaintuntumalle, ei se siis ollut ohjan ja pohkeen välissä ja tämä näkyi vinoutena, kaarteissa ulkojalkaa vasten kaatumisena, olemattomana eteenpäinpyrkimyksenä... Haasteellista oli siis alkuunsa ratsastaa ponia.

Jumppasarjallahan se ei ensin tajunnut yhtään, miksi puomeja ja esteitä oli niin monta peräkkäin. Pari kertaa se sujahti ensimmäisen esteen jälkeen ohi seuraavasta, mutta viimeiset kaksi olivat jo todella hyviä suorituksia ja viimeisellä kerralla se jopa vähän imi esteelle.

Lucky ei ole esteponi, sitä ei ole mietitty alunperinkään vaan se on selvästi kouluponi - niin rakenteeltaan, liikkeiltään kuin mieleltäänkin: siitä puuttuu sellainen esteponin räjähtävä energia.

Linjaa tullessa se aikalailla nollassa oleva eteenpäinpyrkimys tuli sitten isommaksi ongelmaksi. Linjan alussa olevalle ristikolle lähestyminen sujui ihan ok:sti, mutta hyppy jarrutti ja laukka oli täysin kateissa okseria lähestyttäessä. Niinpä poni sujahti monta kertaa ohi okserin, sillä loppui itsevarmuus ja se totesi, ettei tule onnistumaan. Hyppäsimme lopulta pelkkää okseria muutamaan kertaan ja jätimme treenit hyvään hyppyyn, koska ponikin alkoi jo väsähtää.

Tai no niin, mielestäni poni oli väsynyt jo alkuunsa. Sillä ei nyt vain ole kaikki niin hyvin kuin voisi olla. Sen ilme on apea, sen koko yleisolemus on vähän sellainen voimaton ja vetelä, ratsastaessa eteenpäinpyrkimys on nollassa... Satula on nyt sopiva, siitä olen varma. Maanantaina pistetään kuntoon hammaskalusto. Ruokaa on lisätty ja lisätään edelleen. Lisätään ruokintaan myös suola ja Chevinal Plus, jossa on kaikki hevosen tarvitsemat vitamiinit, hivenaineet ja aminohapot vieläpä oikeissa suhteissa. Halpaa se ei ole. Eläinlääkäriltä aion kysyä hänen mielipiteensä ponin tilanteesta ja olisiko hänellä vielä jotain neuvoja. Mikäli ei näillä eväillä lähde ponin olo paranemaan, täytyy tutkituttaa poni läpikotaisin eläinlääkärillä. Mikään hätätilanne ei ole, koska poni syö, juo ja seurustelee tarhanaapurinsa kanssa. Täysin masentunut se ei siis ole. ;)



Kotimatkalle laitoimme Nitan ja Luckyn vierekkäin autoon. Totesin, että poni ei ole missään vaiheessa osoittanut "sellaista" kiinnostusta Nitaa kohtaan ja autossa on hyvät, vahvat kalterit niiden välissä. Ajattelin myös, että ponin on helpompi mennä autoon, kun sillä ei ole heti "seinä vastassa", maneesille kun se matkusti ihan viimeisellä paikalla joka on siis lähinnä lastaussiltaa, sen piti heti kääntyä autoon astuessa sivuttain joka saattoi siitä alkuun tuntua haastavalta. Hyvinhän se tassuttikin hetken mietinnän jälkeen sinne Nitan viereen. :)

Tutti ja Lucky: meidän työskentelyä

5-vuotiaalla "Tutti"-ruunalla on alkanut ahkera työnteko. Sunnuntaina Jenni otti ponin pyöröaitaukseen juoksemaan, jotta tälle maanantaille oli ylimääräiset energiat poissa.

Aloitin juoksuttamalla Tuttia ensin sivuohjan kera kumpaankin suuntaan. Sen ongelmana on mennä ympyrällä täysin väärinpäin, lapa edellä taipuen siis ulos. Sivuohjan kanssa sain ohjattua Tutin taipumaan ympyrän suuntaisesti. Lisäsin aika nopeasti kaksi liinaa (käytän ohjien sijasta kahta liinaa, koska ne ovat käteen mukavammat ja kulkevat hyvin juoksutusvyön renkaissa) jotta pystyin hallitsemaan ponin myös ulkoa. Säätelimme ympyrän suuruutta ja aika nopeasti Tutti alkoi myötäämään, taipumaan ja myös rauhoittumaan. Se on aikamoinen... sähköjänis!

Kunhan poni toimi kumpaankin suuntaan hyvin, irroitin liinat ja sivuohjan ja nousin selkään. Vähän Tutti selkäännousua jännitti, mutta nätisti sinne kuitenkin päästi ja seisoi paikallaan. Käveltyäni hetken pyöröaitauksen sisällä siirryin isommalle alueelle. Tämä väliaikainen pyöröaitauksemme sijaitsee yläkentän kulmassa toistaiseksi, kun toinen pyöröaitaus on hetken aikaa poissa pelistä (uudet hiekat odottavat siirtoa sinne).

Tutti ei juurikaan vaikuttanut ymmärtävän pohkeista muuta, kuin että ne tarkoittavat eteenpäin. Lisäksi se tuntui olevan hieman jumissa jostain kohtaa selästään, ristiselkää veikkailen sen perusteella miltä se näyttää juoksuttaessa (sama ongelma kuin Luckyllä). Taipuminen oli hyvin hankalaa, mutta kiinnitinkin lopulta huomiota enemmänkin ponin suoruuteen. Teimme mielestäni oikein hyödyllistä neliö-harjoitusta, jossa siis ratsastetaan neliötä(/suorakulmiota) kiinnittäen huomiota nimenomaan suoruuteen. Kulmat ratsastetaan vähän "takaosakäännösmäisesti" eli siirretään selvästi etuosaa kulman ympäri. Tämä alkoikin lopulta sujumaan oikein hyvin ja Tutti alkoi ymmärtämään myös kääntävän pohkeen merkityksen.

Ravissa ongelmana on hieman ahtaat liikkeet joiden hyvin vahvasti luulen johtuvan selän jumeista. Muuten poni kulki kyllä kivasti kuolaimella, hieman tyhjänä mutta eteenpäinpyrkimyksen ollessa nolla (kipeä selkä, eteenpäinpyrkimys ei ole myöskään sitä että poni ampaisee täysillä eteenpäin pohkeista vaan sen on oltava halukas itse liikkumaan eteenpäin, ilman mitään ampaisuja) on vaikea saada poni rehellisesti tuntumalle.

Nyt onkin siis seuraavaksi vuorossa Tutin lihashuolto. :) Pidän tätä todella tärkeänä kaikilla hevosilla. Se antaa myös ratsastajalle palautetta ja ohjeita siitä, mitä tulisi tehdä jatkossa. Itsekin meinaan ottaa jälleen akupunktiota, ihana pakollinen rentoutushetki siis edessä!

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lucky oli tänään pyörössä. Aiheena oli ravi-seis-ravi -siirtymiset jotka alkoivat sujumaan todella hyvin! Poni teki hienoja pysähdyksiä ja mahtavan aktiivisia siirtymisiä pysähdyksestä raviin. Hienoa, kun se alkaa toimia koko ajan vain paremmin!

Se on tehnyt kohtalaisen monipuolisesti nyt vaikka satulaa ei olekaan. Pikkusiskoni Susanna on käynyt sitä välillä liikuttamassa ja heillä synkkaa todella hyvin. On kiva, kun on joku ihminen johon luottaa, jos tarvitsen liikutusapua. Luckyn kohdalla kuitenkin sillä perustyöskentelyllä ja kunnonkohotuksella on tällä hetkellä suuri merkitys. Itse pääasiassa liikutan ratsutettavat hevoseni ja Susannakin käy Luckyn selässä vain silloin tällöin, tämä tietenkin ponin omistajan luvalla. Susanna on tosiaan Luckyä käyttänyt pyörössä, tehnyt maastakäsinharjoituksia (väistämistä, peruuttamista jne) ja usein myös tehnyt loppukäynnit ilman satulaa siinä tallin ympäristössä tai ratsastanut ilman satulaa kentällä.

Itse olen keskittynyt tuohon kahdella ohjalla juoksutukseen nyt satulan vielä puuttuessa. Onneksi siihen on tulossa muutos, satulan pitäisi tulla jo tällä viikolla ja TOIVOTTAVASTI se nyt on sopiva, oikeasti!! En tiedä mitä teen, jos nyt tämä tilattu, sopivana koko ajan pidetty satula ei sitten syystä tai toisesta sovikaan... Noh, ei saa maalailla kauhukuvia...

Luckyn kohdalla mietityttää sen hikoilumattomuus. Se ei hikoile rankassakaan treenissä, esim. tänään teimme kohtalaisen kauan ja rankasti, eikä edes huovan alla ollut kosteaa... Aineenvaihdunnassa vaikuttaisi olevan jotain pielessä. Olenkin nyt lähettänyt Better Choicelle tarjouspyynnön Luckylle sopivasta yrttisekoituksesta. Sen verran hyvää palautetta olen kuullut ja lukenut ko. yrityksen toiminnasta ja ylipäätään yrteistä hevosen ruokinnassa, että minä olen ja omistajat ovat kyllä valmiita kokeilemaan! Jollakin tapaahan tuo aineenvaihdunta pitäisi saada pelittämään... Ostan myös Luckylle himalajansuolakiven ja kokeilen, maistuisiko se, koska tavallinen suolakivi ei tunnu käyvän kaupaksi... Mahdollisesti pitää lisätä ruokaan merisuolaa, jos ei suolakivi ala maistumaan.

Torstaina olisi tarkoitus lähteä maneesille hyppäämään Nitan ja Luckyn kera. Molemmille tekee hyvää vaihtaa vähän maisemaa ja vielä tärkeämpää, tekemään jotain hauskaa! Nita ei varmaan "pysy housuissaan" kun näkee esteet... Saa nähdä mitä Lucky sanoo!

Arvonta suoritettu

Kiitokset kärsivällisyydestänne! Hirveä ollut tämä marraskuun alku: koulua, tehtäviä, tenttejä... Sen lisäksi vielä hevoset ja "ai niin" perhettäkin voisi välillä nähdä.

Mutta arvonta on suoritettu eilen ja arvonnan voittajan kanssa olemme jo mailailleet, palkintokin lähti matkaan tuossa aamusella!

Millaista palkintoa seuraavaan arvontaan? Edelleen jotain hevoselle? Ratsastajalle? Jotain "neutraalimpaa" jotta muutkin kuin hevosenomistajat voivat osallistua?

Uusi hevonen "Tutti"

Ihan ensimmäisenä päivityksiin liittyvä asia. Päivittelen paljon enemmän ja useammin facebook-sivuani kuin tätä blogia (jota ei ole niin kiva päivitellä ilman kuvamateriaalia) joten käykääs ihmeessä tykkäämässä ja seurailkaa sieltä:
https://www.facebook.com/pages/Equel/570025369722177

Luckyn työskentely on aika paljon maastakäsin tehtäviä asioita, eli kahdella ohjalla juoksutusta ja taluttelua, koska meillä ei ole vieläkään satulaa... Yksikään sovitetuista ei ole ollut täysin sopiva joten vielä täytyy yrittää etsiskellä. Tällä hetkellä sopivin on ollut Knightsin aika vanha yleissatula, mutta se oli 16,5" joten toki liian pitkä, sellaista 15,5-16" siis etsitään. Toinen aika hyvä oli Sydneyn yleispenkki, mutta siinä lähti etutoppaukset liian ylhäältä. Sama vika oli Batesissa, josta meinasin jo hihkua, että jes nyt löytyi satula sitten pitkäksi aikaa (muokattava). Noh, yritetään vaan vielä... Taidan ottaa kuvat Luckyn selästä tänään ja lähetellä niitä muillekin kuin Tampereen satulansovittajille, josko heiltä löytyisi vinkkejä.

Nitan meno on lähtenyt hienoon nousuun, heitin sille viime kerralla alaturpiksen vähän rajoittamaan sitä kuolaimella leikkimistä ja se auttoi. Enää ei hevonen maannut ohjalla vaan malttoi keskittyä työntekoonkin. Hienoa! Nitan kanssa keskitytään koko ajan siihen suoruuteen, etenkin vasemmassa kierroksessa jossa se mielellään ylitaipuisi ja sitten valuisi helposti ulos. Laukannostot ovat rauhoittuneet ja enää Nitan ei tarvitse rynnätä niihin. Väitän myös edelleen samaa mitä heti ensimmäisellä kerralla Nitalla ratsastaessani: tämä hevonen osaa hypätä! Silloin se oli vain jokin tunne, nyt se vahvistui. Se oli leiskauttanut tarhan aidastaan hienolla hypyllä ulos. Äkkiä maneesille ja esteitä eteen...

Väinö-poni on jatkanut samaan hyvään malliin kuin aikaisemminkin. Laukannostoihin on saatu terävyyttä. Jopa Väinön maha taitaa olla jo pienentynyt? Nyt ei Väinölläkään vain satulaa ole, koska sen rungoton alkoi valua niin rajusti kaulalle vaikka kuinka pienensi kaarta... Väinölle on vähintäänkin yhtä haastava löytää sopiva penkki kuin Luckyllekin.

Mutta eilen tulikin uusi hevonen! Tai kokonsa puolestahan se on ihan poni. "Tutti" on 5v suomenpienhevos-ruuna joka tuli hiomaan taitojaan. Se on perusratsutettu ja nyt täytyisi vain jatkaa siitä. Vaikutti varsin mukavalta pikkuhevoselta!