Kaipaatko esittäjää näyttelyihin?

Nyt syksyllä tuntuisi olevan taas näyttelyitä sun muita kinkereitä vähän siellä täällä joten mainostellaanpas tämänkin blogin puolella, vanhassa blogissakin sen tein.

Esitän vahvalla kokemuspohjalla poneja ja hevosia näyttelyissä, laatuarvosteluissa, kantakirjauksissa jne.

Hinnastoni riippuu hyvin pitkälti siitä, missä suunnalla näyttely on (kuinka pitkä ajo, matkakulut) ja kuinka monta esitettävää ponia/hevosta tulee (mitä useampi, sen halvemmaksi voin itseni hinnoitella).

Kokemusta on useiden rotujen esittämisestä, ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Yhteydenotot sähköpostilla: emmi.lepola@gmail.com tai puh 0451058268

Urjalan näyttelyn menestystä

Eilinen perjantai 13.9 oli kyllä aikamoinen onnen päivä!

Näyttelypäivä alkoi tammojen suorituskyvyn kokeilla. Itse esitin tammat Hessin Muusa ja Hessin Pirpana estekokeessa. Kummankin selässä ei turhan paljon ole tunteja vietetty, Muusan kanssa hieman enemmän kuin Pirpanan, mutta täytyy kyllä sanoa että on Muusa muuttunut Kikillä (Kerstin Nyberg) olonsa aikana! Ehdottomasti parempaan suuntaan, laukassa oli niin paljon ilmaa edelliseen kertaan kyseisen hevosen selässä, että oli hieman kieltämättä hakemista lähestymisissä. Muusa kuitenkin suoritti hienosti ja esteet olivat lopulta 100cm.

Lillin kanssahan olen vain parit kisat käynyt ja yhden kerran hyppäämässä sillä kotosalla. Se on todella mutkaton hevonen, suorittaa kaiken iloisesti ja hyvällä asenteella ja on lisäksi rohkea. Sen selässä on vain niin kiva olla, huomasin siinä alkuverkkaa tehdessäni, että hymy on korvissa aivan koko ajan tammalla ratsastaessa... Lilli hyppäsi esteet hienosti 90cm korkeudella (joka siis on aivan riittävä, eikä tarve nostamiselle ollut koska tamman kyvyt näkyivät kyllä).

Rakennearvosteluihin otin ensin Lakupeikon, joka mielestäni kyllä osasi taas käyttäytyä vähän paremmin Ypäjän käyntiin verrattuna... Eihän se sikaile tai mitään muutakaan tyhmää tee, mutta huutelee ja tepastelee. Nyt se oli kuitenkin jo kohtalaisen rauhassa - kunnes maneesissa törmäsimme kesän painikaveriin... Peikko siis oli koko kesän orilaitumella ja siellä laumassa oli ihana, massiivinen tummanpunarautias samanikäinen orikaveri jonka kanssa Peikko otti kuulemma useinkin matsia. Nooh, kierroksethan nousivat heti, kun orit toisensa näkivät ja Peikolla ne ei oikein sitten enää laskeneet... Kyllä se seisoi lopulta arvostelussa ihan ok, mutta liikkeet olivat jäykät ja lyhyet ja siksi pisteistäkin rokotettiin. Se sai kuitenkin tyypistä 10! Siis KYMMENEN pistettä! Ihan super hyvä, tuollaisia tyyppipisteitä ei ihan jatkuvasti jaeta. Liikepisteet ovat usein sen päivän mukaiset, seuraavissa näyttelyissä voi tulla jo paljon paremmin pisteitä.

Hessin Muusa oli tammoista ensimmäisenä vuorossa ja näiden molempien tammojen kanssa tuo rakennearvostelu oli kyllä helppo juttu. Muusa palkittiin todella hienoilla rakenne- ja käyttöpisteillä I-palkinnolla!! Hieman piti nieleskellä liikutusta maneesista ulos kävellessä, mutta kyllä sitten tuuletettiin ja hurrattiin omistaja Leenan ja kasvattaja Heidin ja muiden Muusan ihmisten kanssa!

Hessin Pirpana sai samaten oikein todella hyvät rakennepisteet, mutta käyttöpisteistä jäi hieman Muusasta, kuitenkin II-palkinnon kantakirjatamma "Lilli" sitten nykyään on! Todella hieno juttu tämäkin!!

Kyllä siis oli hyvä päivä, täytyy sanoa! Ilmakin suosi sitten lopulta, sumua oli vaikka kuinka pitkään mutta sen hälvetessä meitä hemmoteltiin auringonpaisteella... Petollinen paiste, lämmin oli kun liikkui koko ajan paikasta toiseen hevosen kanssa tai ilman joten t-paidalla tuli mentyä melkein koko päivä - ja nyt sitten ollaan kotosalla kurkkukipuisena, flunssaa häätämässä tai ainakin yrittämässä... Voi plääh!

Lilli: Estetreeniä syyskuun helteessä

Hessin Pirpanan, eli "Lillin" kanssa harjoittelimme vielä kerran hyppyjä ennen 13.9 perjantain kantakirjausta. Etenkin sarja on se joka meille tuotti päänvaivaa - no ei tuota enää! Aloitettiin sarja 6,5m välillä, koska kantakirjauksessa sarjan väli laitetaan hevosen mukaan ja viime kisoissa sarja oli ekassa luokassa meille liian pitkällä välillä (7m), kun tokassa luokassa se jo tuntuikin ihan sopivalta. Lillillä on aika lyhyt, todella pyörivä laukka, jonka kaikkia vaihteita en ollut vielä löytänyt.

Alkuun tultiin toki pienemmillä korkeuksilla ja tällöin sarjaväli 6,5m oli oikein sopivan tuntuinen. Mutta kun esteet nousivat yli 80cm, jäi väli ahtaaksi ja vaikka tamma sieltä hienosti ja ketterästi ponnistikin, venytimme välin takaisin siihen seitsemään metriin. Lopulta esteet olivat 85cm pysty lävistäjällä, ja sarja a-osa 85cm ja
b-osa 90cm kuten ne ovat sitten kantakirjauksessakin.

Hieno tamma, nyt löytyi kyllä ne loputkin vaihteet! Lilli tarvitsee vain hieman enemmän aikaa lämmetäkseen. Sitten kaikki tuntui helpolta ja Lilli pomppaa vaikka vähän turhan läheltäkin todella ketterästi ja on hyvin rohkea. Ihanaa, kun se otti jotenkin niin tosissaan tuon hyppäämisen, katsokaa vaikka kuvista. ;)

Lakupeikon kanssa olemme viettäneet kevyempää jaksoa. Keskitymme käytöstapojen hyvänä pitämiseen ja siihen, että ori on käsiteltävissä ihan missä tilanteissa tahansa. Harjoittelimme eilen pyöröaitauksessa rentoutumista ja Jennin ohjeiden avulla sain pienin kosketuksin oripojan nukahtamaan. Siinä se roikotti päätään, lepuutti takajalkaansa, roikotti alahuultaan ja heijasi puolelta toiselle unessa, kun lihakset niin nykivät. Miettikää kuinka tärkeää tälläiset harjoitukset olisi stressaavalle, uusia asioita jännittävälle, kisahermoilijalle tai okei, ylipäätään ihan minkälaiselle hevoselle tahansa. Kisahermoilijallekin kun tämän opettaisi (kyllä, kaikille hevosille täytyy tälläiset asiat opettaa, ei ne automaattisesti tapahdu) niin voisiko kisajännittäminen hellittää hieman, mikäli tämän pystyisi tekemään sen myös siellä?

Mutta näihin rentoutuneisiin tunnelmiin, uusi jakso alkaa opiskeluissani ja rankat 2kk tulee olemaan. Huhhei, katsotaan kuinka ehdin blogia päivitellä.

Hevosen kouluttaminen ja mitä siihen liittyy

Meillä on HTK Hovin Jennin kanssa sellainen hyväksi havaittu (kokemuksen, erehdysten jne. kautta) tapa, että hevonen, joka tulee koulutuspaikalle - tulee se sitten minulle tai Jennille - tarkastetaan hyvinkin tarkoin heti sen tullessa. Eli sen jalat kokeillaan, selkä syynätään läpi, etsitään kaikki mahdolliset jumikohdat ja muut sellaiset joihin tarvitsisi kiinnittää tarkempaa huomiota. Tarvittaessa kutsumme myös kengittäjämme Tommi Valmeen antamaan oman mielipiteensä, myös eläinlääkäri on mahdollista pyytää paikalle.

Meidän tavoitteenamme on kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva hevonen. Ratsastus on vain pieni osa tätä kaikkea ja siitä saadaan täysi hyöty irti vain, jos:
- hevonen on lähtökohtaisesti terve, eli sillä ei ole mitään mikä koulutuksen/liikuttamisen aloittamisen estäisi
- kengityksestä on huolehdittu, siitä huolehditaan ja se on hevoselle sopivaksi katsottu
- ruokinta on hevoselle yksilöidysti harkittu ja laskettu
- lihaskunnosta on huolehdittu ja siitä huolehditaan myös meillä koulutuksen aikana hieromalla, antamalla infrapuna-hoitoa sekä tarkastamalla esim. satula säännöllisesti, josta pääsemmekin viimeiseen kohtaan:
- sillä on sopivat varusteet

Tähän vielä ynnätään se, että hevonen tietää paikkansa, se kunnioittaa johtajaansa eli tässä tapauksessa ihmistä. Meillä ei hankita johtajuutta hakkaamalla tai huutamalla, vaan hevosen kanssa keskustelemalla ja käytämme tähän paljon pyöröaitauskoulutusta. Toki päivittäisillä perushoitotoimenpiteillä on todella suuri merkitys. Meillä on ilo saada talliimme Vladimir Georgiev jonka hevosenlukutaito on vertaansa vailla. Häntä pystymme konsultoimaan haastavissakin tapauksissa.

Joissakin tapauksissa tätä on pidetty hyvin kummallisen aloituksena ja joku voi kokea, että olemme etsimässä suurennuslasin kanssa kaikki pienetkin virheet hevosesta. Emme me tätä tee päästäksemme syyttelemään ketään huonosta hoidosta (yleensä tästä ei edes ole kyse vaan siitä, ettei ongelmaa ole yksinkertaisesti havaittu!) tai siksi, että meidän pitäisi päästä "pätemään" (tätäkin on kuultu). 

Me teemme tämän hevosten takia. Tällä pilkkuakin tarkemmalla ”syynäämisellä” voimme pukea sanoiksi sen, mitä hevonen ei pysty itse kertomaan. Hevonen on aina meille se 1. asia ja kaiken lähtökohtana hevosen hyvinvointi.

Pitäkää hevosistanne hyvää huolta ja olkaa niille se kenen kautta ne voivat puhua. Tarkkailkaa hevostanne, muutoksia sen luonteessa tai liikkumisessa, käyttäytymisessä tallissa tai laitumella. Tarkistakaa satula säännöllisesti, nuoren ja lihaskuntoa kasvattavan hevosen kanssa kolme satulaa vuodessa on vasta vähän! Satulan kanssa ihan yhtä tärkeää on esimerkiksi sopivan kuolainvalinnan teko ja itse olen kantapään kautta oppinut, että pelkästään hevosen pään ja suun rakenteeseen epäsopiva turparemmi voi aiheuttaa todella suurtakin oireilua! Hevoset kertovat kyllä herkästi, jos me kuuntelemme.

Peikko ja Lilli: Laatuarvostelut ja TRS Drive-in -estekilpailut

Blogitaukoa on pidellyt hirmuisten kiireiden vuoksi. Päivät menee aika hujauksessa, kun annan näyttöä edellisessä harjoittelupaikassani nyt ja sitten yritän ehtiä vielä tallille. Tästä syystä näitä hevosia onkin aina vain se 1-2 kerrallaan - opiskelun ohessa ei vain enempää ehdi ilman, että homma menee ihan liukuhihnalla puurtamiseksi.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lakupeikko oli laatuarvostelufinaaleissa Ypäjällä perjantaina 30.8. Jätkä näytti vähän sitä oripuoltaan siellä "suuressa maailmassa", kotona kun tullana ihan löysällä narulla perässä hiihdellen pitkin maita ja mantuja, tuolla YYPPÄJÄLLÄ piti sitten hieman huudella ja tanssahdellakin. Itse koitoksesta Peikko selvisi ihan odotetusti, se suoritti kaiken ihan varmasti, mutta... löysänlaisesti. Pisteitä tuli tekniikasta 7,25, kapasiteetista 7,75 ja asenteesta + yhteistyöhalukkuudesta 7,0. Mainintaa oli juurikin energisyyden puutteesta.

Rakennearvostelussa Peikko yllätti seisomalla kuin tatti ja liikkuen rinnallani oikein mainiosti. Irtona se taas näytti vähän löysää laukkaa ja oli enemmän kiinnostunut tuomareiden pöydästä ja kukista sun muista. Huomasi, että pyöröaitauskoulutusta on käytetty, hetken juoksemisen jälkeen Peikko jäi pörräämään ympärilleni kysyen: "Saako tulla jo, saako tulla jo, saako?" Mutta kun ei tässä tilanteessa saanut...

Pisteitä tuli tyypistä 8, pää, kaula & runko 8, jaloista ja liikkeiden säännöllisyydestä 6, käynnistä 6, ravista 7 ja laukasta 8.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sunnuntaina 1.9 oli TRS:n järjestämät drive-in estekilpailut jonne lähdimme Hessin Pirpanan kanssa luokkiin 70cm ja 80cm. Kovin oli "Lillin" mielestä jännittävää, mutta teimme silti kaksi hyvää, puhdasta rataa. Itse en ihan osannut vieläkään kaikille esteille sitä tuoda oikeaan paikkaan, mutta parannusta oli jo viime kertaiseen etenkin tuossa 80cm luokassa jossa löysimme heti alkuunsa paremman tahdin ja josta ei sitten kovinkaan jouduttu poikkeamaan. Etenkin sarja oli nyt super, seiskakympissä meinasi jäädä väli pitkäksi ja otimme puolitoista askelta 7m väliin, mutta kasikympissä Lilli venyi oikein hienosti ja ilman minkäänlaisia ongelmia.

Vielä yksi hyppykerta pitäisi tamman kanssa ottaa ennen 13.9 kantakirjausta. Saa nähdä kuinka näihin aikatauluihini saan sovitettua, olen nyt pyrkinyt siihen, etten reissaa missään vaan hoidan ratsutukset tuossa Hovilla. Mutta eiköhän johonkin väliin kuitenkin.