Taas paljon kuulumisia koko laumalta

Meidän "poikamieslauma" koki pienen muutoksen, kun pilkkuheppa Karol muutti pois ja heti seuraavana päivänä talliin muutti 4v Hessin Pätmän "Pätkis" joka liitettiin tähän poikaporukkaan. Kyllä oli taas leikkiä täynnä laidun ja Pätkis johdatti lauman myöskin hurjaan laukkaan ympäri laidunta, monta kertaa! Ne ovat leikkineet nyt todella paljon, etenkin Pätkis ja Leija ovat todelliset painikaverit ja niitä on ihanaa katsella, kun on pojilla niin hauskaa toistensa kanssa...

Bonosta on tullut todella hieno pieni ratsuponi, se osaa jo laukata ratsastajan kera ja on väläyttänyt kentällä lahjoja vaikka koulupuolelle. :) Bonolle sanomme heipat viikonloppuna ja toivotamme onnea ja menestystä jatkoon!

Latten kanssa treenit jatkuvat. Se on liikkunut paljon paremmin nyt kengät saatuaan! Remonttisuitset saapuivat ja taitavat olla oikein hyvä vaihtoehto myöskin Lattelle. Vielä pohditaan sopivampaa kuolainta, tämä kolmipala on liian elävä suussa ja nivel taas nappaa kitalakeen ikävästi, suora on liian stabiili... Vaikeaa!

Tutti ottaa harppauksia eteenpäin ja se on kyllä ehdottomasti nyt sellainen minun hyvän mielen ratsuni - sen kanssa hymyilyttää aina ja ratsastuksen jälkeen fiilis on mahtava! Ihana poni <3 Tutti toivottavasti löytäisi pian uuden kodin, peukut pystyssä ja saa edelleenkin siitä soitella ja tulla katsomaan!

Leijan kanssa on jatkettu ohjasajoharjoituksia ja käyty toki myös selässä tasaisesti. Sen kanssa täytyy ottaa aika rauhallisesti ja tehdä paljon toistoja, jotta siitä tulee ratsastajaansa luottavainen ja mahdollisimman tasainen ratsu jonka kanssa on mahdollisuudet pärjätä myöskin tämän ratsutusjakson jälkeen. Se on vielä ensi kuukauden ratsutuksessa ja tarkoitus on nyt vielä tämä viikko pyöriä pyöröaitauksessa ja ensi viikosta lähtien työskennellä jo kentällä, alkuun liinassa ja pian jo ihan itsenäisestikin. Se on todella fiksu ja nykyään myös hirmu rauhallinen, tyytyväisen oloinen nuori.

Firen kanssa on ollut selkäongelmia, jotka alkavat onneksi olla jo takana päin. Uusi satula on hankinnan alla, kunhan vanhan saa myytyä (Kieffer Wien DL 17", leveys medium!) - se on kasvanut tuosta satulastaan jo ulos eli se on jäänyt kapeaksi. Tänään Fire liikkui kentällä juoksuttaessa jo TODELLA hyvin ja teki jopa ilopukkeja, halusi laukata monta monta kierrosta ja otti muutamat spurtit... Todella hyvä merkki hevoselta, joka ei halunnut juuri eteenpäin liikkua vielä viikko sitten. Aika hieno siitä tulee, kunhan saadaan sekä läskiä että lihasta sen ympärille! Mahtavaa ravia päästeli menemään tänäänkin, siinä loksahti suu jos toinen kentän reunalla auki...

Tälläistä meille ja kuten näette kuvista, maisemat ovat aika keväiset! Helmikuuta eletään ja kenttä on täysin sula, sekä paria pientä lätäkköä vaille kuiva. Ihanaa, kun tulee kevät näin pian - kesäkin on siis kohta jo ovella!

Raspauksia ja hierontaa

Olikin pieni tauko bloggaamisessa. Päivät menevät tallilla ja illat tytön kanssa kotosalla, eikä enää klo 20 jälkeen jaksa tietokonetta avata. Nyt makaan sängyn pohjalla vatsataudissa... Tämä pilasi kyllä koko viikonlopun, tänään piti olla minulla ja Tutilla Jari Sneckin estevalmennus mutta enpä sinne pystynyt menemään. Aamulla kyllä kävin hevoset ruokkimassa ja heittämässä ulos, sitten pitikin jo todeta, ettei eilisen päivän sairastelu riittänyt vaan täytyi jatkaa vielä toisellakin päivällä. Ihan tyhmää... Mutta jospa se tästä, nyt ainakin alkaa jo ruokakin maistua (tai ruoka ja ruoka, muroja ja hedelmiä).

Lattella ja Firellä oli raspaus keskiviikkona. Kummallakin oli jo raspauksen aika - Firellä oli piikkejä reippaasti ja lisäksi takakoukut, Lattella etukoukut. Firen kanssa vielä pähkäilen kuolain- ja turpisvalintaa, sen suu on todella rauhaton (ihan jo kuolaimen suuhun laittamisesta asti) johtuen varmasti sen todella, todella matalasta ja suorasta kitalaesta. Vision sylinterikuolainta haluaisin sille kokeilla ja toivottavasti tiistaina sellaisen saan testiin (ja jos on hyvä niin omaksi asti). Mietin myös turpahihnan vaihtamista remonttiturpahihnaan, johtuen sen ahtaasta suusta.

Sama kaksikko myös hierottiin ja sekin tuli täysin tarpeeseen. Lattella oli kaulassa kaksikin lukkoa eri puolilla kaulaa, kuten arvelinkin. Se olikin niin todella jäykkä kaulastaan. Firellä oli kipukohtia niskassa (se nakkelee niskojaa tarhassa ja karsinassa, syytä ei tiedetä, opittu tapa?) ja selässä. Satula joutuu nyt tarkastelun alle, tiedossa on kyllä, että se täytyy topata uudestaan joten sitä kiiruhdetaan. Muuten olen varma, että kunhan hevosen saa suustaan rauhallisemmaksi, tulemaan kunnolla tuntumalle ja tekemään töitä sitä kautta myös selän läpi, helpottaa myös nämä lihaksistolla oireilut. Niin ja se satulan toppaus tietenkin.

Latten klippasin. Päätös oli lopulta ihan oikea, koska sen kanssa taistellaan nyt sitten kurarupea vastaan ja se on helpompi näin, kun rupiin pääsee oikeasti käsiksi eikä se ole 3cm karvan takana.

Bono ja Leija ovat tehneet töitä tämän loppuviikon ohjasajaen. Ensi viikolla jatkamme treenejä ratsain. Pidän tärkeänä tätä ohjasajoa juuri näiden ponien kohdalla, joille ohjastuntuma on vielä vähän vieras asia ja jotka vasta harjoittelevat tasapainon löytymistä. Tarjoan niille sekä tuntuman että uudenlaisen tasapainon ohjasajamalla ja sieltä se siirtyy helpommin myös ratsastukseen.

Meillä on muuten ihana "poikamieslauma" nyt! Laitettiin riiviöt eli Bono ja Leija kahden vähän isomman (= vanhemman) riiviön kanssa. Voi että, kyllä oli kaikilla hauskaa ja on edelleen joka aamu, kun ne vie ulos!

Latte-poni ja muita riiviöitä

Latten kanssa päädyin tänään kentälle, koska pyöröaitaus on yhtä suurta järveä. Ah nämä Suomen kelit! Kesät ja talvet menevät hienosti, syksyisin ja keväisin tulee aina vähän - ellei vähän enemmänkin - ikävä takaisin Australiaan... Kenttä on aika lillua myös, mutta ratsastuskunnossa kuitenkin. Aika nopean juoksutuksen jälkeen nousin Latten selkään, sillä ei ole kunto vielä hyvä joten puolen tunnin juoksutus + ratsastus -kokonaisuus tekee sille jo satulan alle aikamoisen vaahtokerroksen...

Työskentelin lähinnä ravissa, koska tämä oli meidän ensimmäinen kerta kentällä ja siinä askellajissa sain ponin parhaiten ratsastettua kummallekin pohkeelle ja se pystyi myös keskittymään paremmin. Käynnissä homma levisi käsiin ja kaikenlaiseen säätämiseen meni suurin osa keskittymisestä, laukkaa en taas vielä viitsinyt ottaa, koska Latte tuntui arkovan sen verran kovasti kavioitaan vaikka kentän pohja pehmeä olikin. Se saa onneksi kengät ensi viikolla.

Hirmuisen herkkä se on ja nyt selvästikin jo raspauksen tarpeessa joka siis koittaa huomenna. Klippaustakin mietiskelin, mutta katsotaan mihin päädyn. Toisaalta en haluaisi siihen loimitusrumbaan, toisaalta "vaahtoponi" ei myöskään ole mieluisa vaihtoehto ja Lattella olisi kuitenkin tarkoitus alkaa nopeasti myös valmentautumaan (heti kun kunto kestää koko tunnin ratsastuksen). Tuumailen, huomenna olisi otollinen ajankohta klippaukselle, koska raspaukseen Latte luultavasti kuitenkin rauhoitetaan.

Riiviöponitkin pääsivät tänään jälleen työn makuun! Leijasta tuli virallisesti ratsu. ;) Sen selässä on nyt oltu ja kävelty taluttajan kera. Kovasti se jännitti, mutta hienosti oppi lähtemään painolla ja pohkeella liikkeelle sekä vähän jo kääntymäänkin. Ei se paljon vielä ymmärrä mistään tietenkään, mutta hiljaa hyvä tulee ja ensi kerralla yritämme "karistaa taluttajan kannoiltamme" - vähintäänkin sinne keskelle pyöröaitausta liinan päähän jos ei ihan irti asti vielä uskalleta lähteä. Sinänsä pyörössä on kohtalaisen turvallista olla ilman taluttajaa/liinamiestäkin, jos on joku tarvittaessa ajamassa ponia eteenpäin mikäli poni päättää alkaa esimerkiksi rodeohevoseksi.

Bonolla köpsöteltiin pyöröaitausta ympäri käynnissä ja ravissa ja sen kanssa suunnataan mahdollisimman pian kentälle harjoittelemaan lisää. Se vaikuttaa kyllä varsin fiksulta pikkumieheltä!

Kisoista tulossa postauste heti, kun saan videot nettiin. Ruusukkeita tuotiin kotiin, sen verran voin paljastaa. :)

Video peltolaukoista

Viime kerralta peltolaukoista nyt myös videopätkä... :)

Arvonnan tulos

Onnea voittajalle! Olen sinuun yhteyksissä tämän päivän aikana.

Mikäli voittajasta ei viiteen päivään kuulu mitään, palkinto menee seuraavalle ja niin edelleen. :)

Seuraava arvonta, kun 200 lukijan raja on rikki, joten hop hop lukijoita tänne!

Selkään vain!

Nyt on kaikkien uusien ratsutettavienkin selässä oltu. Selitän tässä vielä heti alkuun syyn siihen, että ratsastuskuvissa on selässä pikkusiskoni Sanni (http://sannishining.blogspot.com): ¨

Luotan itse 100% HTK Hovin Jenniin avustajana maasta käsin, jos sellaisen tarvitsen ensimmäisissä selkäännousuissa. Kaikkien hevosten kanssa en tarvitse avustajaa lainkaan, jotkut ovat vain jo niin valmiita eivätkä hätkähdä mistään. Kuitenkin vähän reaktiivisempien hevosten kanssa avustaja on pitelemässä liinasta kiinni. Pitkää aikaa en halua koskaan taluttajaa käyttää jottei hevonen ala liikaa tukeutumaan vain taluttajaan vaan oikeasti miettii sitä selässä olevaa ratsastajaakin. Alkuun se kuitenkin on hyvä, jotta tilanteesta tehdään turvallinen. Turvallisuus onkin siis tuo syy miksi näissäkin kuvissa on selässä Sanni. Jenni on tuttu näille poneille. Jenni niitä kuskaa tarhaan ja tarhasta pois, ruokkii ne ym. joten Jennistä ne varmasti saavat turvaa. Sanni on kuitenkin vieras ihminen. Jos Jenni ei ole saatavilla avustajaksi, pyydän "stuntratsastajaksi" Sannia (jolla on muuten ihan huikea tasapaino pahemmissakin loikissa) ja pysyttelen itse antamassa nuorelle hevoselle turvaa maasta käsin. Lisäksi mikään ei ole kamalampi tunne kuin se, että nousee ensimmäistä kertaa nuoren selkään eikä ole varma siitä, tietääkö maassa seisova mitä tehdä tilanteen sattuessa, esim. jos hevonen lähtee hurjaan pukkirodeoon. Moni lähtee jarruttelemaan, Jenni tietää että silloin ajetaan reilusti eteenpäin...

Noh, joka tapauksessa. Latten selässä olin jo aikaisemmin, siitä on pari huonolaatuista puhelinkuvaa koska allekirjoittanut oli unohtanut kameran muistikortin kotiin... Latte on varsin fiksu tamma, suun kanssa se kovasti pelaa mutta toivottavasti ensi viikon raspaus vähän helpottaa tilannetta.

Bonon ja Leijan selkäänkin mentiin eilen. Okei, Leijan selässä Sanni vain roikkui mahallaan, se oli jo tarpeeksi jännittävää Leijalle. Muutamien syöksyjen jälkeen päästiin kävelemään ihan kohtalaisen rauhallisesti eteenpäin, rentoudesta ei silti voitu vielä puhua... Toistoja, toistoja, niitä nyt tarvitaan!

Bonollahan on selässä oltu ja taluttajan kanssa kävelty + ravattu. Vietiin sen verran pidemmälle tänään, että aika nopeasti päästin Sannin ja Bonon irti ja he ravailivat ja kävelivät pyöröaitausta ympäri ilman taluttajaa. Viisas pikku Bono!

Firellä on ratsastettu, mutta ei viime syksyn jälkeen. Sen kanssa on työtä selkäännousujen opettamisessa, se on niissä kovin rauhaton. Eteenpäinpyrkimystä oli 0 ja suun kanssa myös Fire pelaa todella paljon - se kulkee lähinnä suu auki, vaikka kuinka olisi pehmeä käsi tai jopa ilman tuntumaa. Keskiviikkona myös Fire raspataan, jospa siinä olisi apu. Juoksutuskuvissakin se ei tule todellakaan rehelliselle tuntumalle eikä pyöreälle selälle, mutta kahdella ohjalla juoksuttaminen on sille silti parempi ratkaisu - irtona ja esimerkiksi tarhassa se nakkelee niskojaan niin, etten ihmettele mistä se on tuon alakaulansa saanut.

Vähän siis ponien huoltoa tiedossa. Latte ja Leija saavat kengät, Fire kengitetään ja heitetään etujalkoihin myös tilsakumit. Latte ja Fire myös raspataan. Sitten pitäisi olla kaikki kunnossa ja ahkeraa työntekoa vain.