Luotan itse 100% HTK Hovin Jenniin avustajana maasta käsin, jos sellaisen tarvitsen ensimmäisissä selkäännousuissa. Kaikkien hevosten kanssa en tarvitse avustajaa lainkaan, jotkut ovat vain jo niin valmiita eivätkä hätkähdä mistään. Kuitenkin vähän reaktiivisempien hevosten kanssa avustaja on pitelemässä liinasta kiinni. Pitkää aikaa en halua koskaan taluttajaa käyttää jottei hevonen ala liikaa tukeutumaan vain taluttajaan vaan oikeasti miettii sitä selässä olevaa ratsastajaakin. Alkuun se kuitenkin on hyvä, jotta tilanteesta tehdään turvallinen. Turvallisuus onkin siis tuo syy miksi näissäkin kuvissa on selässä Sanni. Jenni on tuttu näille poneille. Jenni niitä kuskaa tarhaan ja tarhasta pois, ruokkii ne ym. joten Jennistä ne varmasti saavat turvaa. Sanni on kuitenkin vieras ihminen. Jos Jenni ei ole saatavilla avustajaksi, pyydän "stuntratsastajaksi" Sannia (jolla on muuten ihan huikea tasapaino pahemmissakin loikissa) ja pysyttelen itse antamassa nuorelle hevoselle turvaa maasta käsin. Lisäksi mikään ei ole kamalampi tunne kuin se, että nousee ensimmäistä kertaa nuoren selkään eikä ole varma siitä, tietääkö maassa seisova mitä tehdä tilanteen sattuessa, esim. jos hevonen lähtee hurjaan pukkirodeoon. Moni lähtee jarruttelemaan, Jenni tietää että silloin ajetaan reilusti eteenpäin...
Noh, joka tapauksessa. Latten selässä olin jo aikaisemmin, siitä on pari huonolaatuista puhelinkuvaa koska allekirjoittanut oli unohtanut kameran muistikortin kotiin... Latte on varsin fiksu tamma, suun kanssa se kovasti pelaa mutta toivottavasti ensi viikon raspaus vähän helpottaa tilannetta.
Bonon ja Leijan selkäänkin mentiin eilen. Okei, Leijan selässä Sanni vain roikkui mahallaan, se oli jo tarpeeksi jännittävää Leijalle. Muutamien syöksyjen jälkeen päästiin kävelemään ihan kohtalaisen rauhallisesti eteenpäin, rentoudesta ei silti voitu vielä puhua... Toistoja, toistoja, niitä nyt tarvitaan!
Bonollahan on selässä oltu ja taluttajan kanssa kävelty + ravattu. Vietiin sen verran pidemmälle tänään, että aika nopeasti päästin Sannin ja Bonon irti ja he ravailivat ja kävelivät pyöröaitausta ympäri ilman taluttajaa. Viisas pikku Bono!
Firellä on ratsastettu, mutta ei viime syksyn jälkeen. Sen kanssa on työtä selkäännousujen opettamisessa, se on niissä kovin rauhaton. Eteenpäinpyrkimystä oli 0 ja suun kanssa myös Fire pelaa todella paljon - se kulkee lähinnä suu auki, vaikka kuinka olisi pehmeä käsi tai jopa ilman tuntumaa. Keskiviikkona myös Fire raspataan, jospa siinä olisi apu. Juoksutuskuvissakin se ei tule todellakaan rehelliselle tuntumalle eikä pyöreälle selälle, mutta kahdella ohjalla juoksuttaminen on sille silti parempi ratkaisu - irtona ja esimerkiksi tarhassa se nakkelee niskojaan niin, etten ihmettele mistä se on tuon alakaulansa saanut.
Vähän siis ponien huoltoa tiedossa. Latte ja Leija saavat kengät, Fire kengitetään ja heitetään etujalkoihin myös tilsakumit. Latte ja Fire myös raspataan. Sitten pitäisi olla kaikki kunnossa ja ahkeraa työntekoa vain.
Viisaalle pikku Bonolle terveisiä :) t. naapurin täti. PS. Hyvältä näyttää!
VastaaPoista