Kävin selässä jo pyöröaitauksessa ja kävelin sekä ravasin. Lucky ei tajunnut hommasta ihan heti oikeastaan mitään, kovin varovaisesti käveli ja kuulosteli kummissaan, mitä oikein tapahtuu. Pohkeet olivat vieras asia, ympyrällä oli yhtäkkiä vaikea kävellä tai ravata ratsastaja selässä jne. Suuntasimme kuitenkin kentälle.
Kentällä meno alkoi hiljalleen paranemaan. Alkuun Lucky punki voimakkaasti pohjetta vasten. Käynnissä se osasi kyllä väistää hienosti joten kyllä sille jotain on pohjeavuistakin opetettu ja jäänyt mieleen, ravissa väistöt sujuivat hetken päästä. Mielellään poni olisi halunnut ravata pää pystyssä alakaula pullottaen eteenpäin, mutta hiljalleen alkoi löytymään oikea työskentelymoodi ja lopputulos oli oikein mieleinen.
Laukassa pyrin vain antamaan ponin laukata, koska sillä ei tällä hetkellä eteenpäinpyrkimys ole ihan parhain mahdollinen - osittain jumissa olevasta selästä johtuvaa, osin kunnon ja oikeanlaisten lihasten puutteesta.
Selän jumista puheenollen, se alkaa selvästi aukeamaan. Ensimmäisellä juoksutuskerralla ristiselän alue oli täysin stabiili, siellä ei siis näkynyt minkäänlaista liikettä. Tänään juoksuttaessa näkyi jo selvä ero. Pikku hiljaa, pikku hiljaa...
Tämä satula ei lopulta ollutkaan täysin sopiva. Se vaikutti sovittaessa juuri passelilta, mutta oli kuitenkin liikkunut sään kohdalta. Se on siis liian leveä. Yritimme löytää Jennin kanssa siihen alle sopivaa karvaa tai muuta romaania, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen, että kyse ei olekaan leveydestä. Satula on yksinkertaisesti liian suora Luckyn selkään. Siispä tämän satulan saamme unohtaa. Onneksi tallista löytyi heti uusi kokeiltava ja sen testaan lauantaina.
Nitakin pääsi tänään töihin ja kuten Luckyn kuvista näkyy, aikamoisessa räntäsateessa saatiin Nitan kanssa työskennellä... Tästä ei siis kuvia löydy, halusin säästellä kameraa...
Nitalla on ongelmana edelleen se suoruus - tänään ajoittain kulki kuitenkin jo todella hyvin - mutta myös pitkäksi valahtaminen. Tamma on saanut kulkea aika pitkänä pötkylänä ja nyt kun sitä pitäisi yrittää vähän nostaa ja lyhentää, on se Nitan mielestä todella vaikeaa. Toki kun ei lihaksia vielä kunnolla ole oikeissa paikoissa, ei se kovin helppoa olekaan. Silti ajoittain pyysin tamman selvästi lyhyemmäksi ja ylemmäs, sitten taas annoin sen hieman venyttää. Laukka alkoi olla jo aika hyvää ja paria puomia ylitimme laukassa, Nitan mielestä se oli ehkä parasta mitä ratsastajan kanssa voidaan tehdä, niin innoissaan se oli. Jospa sitten pääsisimme seuraavalla kerralla ylittämään jo pieniä esteitäkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti