Tuttiritarista otettiin vähän uutta myyntivideota jonka näette alla.
)
Eilen olikin sitten huono päivä. Aamu valkeni todella kauniina ja aurinko paistoi kun kirkkaalta taivalta, oli paljon kivoja suunnitelmia, kun oli niin kaunis keli. Päätin kuitenkin ensin ottaa Leijan ja nyt viime viikon rauhallisen menon jälkeen suunnata sen kanssa viimein kentälle ja selkään pienen tauon jälkeen. Vikatikki, nyt jälkeenpäin ajattelen, että olisi pitänyt viikon tauon jälkeen ottaa selkäännousu pyöröaitauksessa ja vaikka seuraavana päivänä kentällä, mutta turha se on jossitella nyt enää.
No siis. Juoksuttelin Leijaa ensin odotellessani Jenniä apuun (pitämään meitä liinan päässä) ja kovin rauhallinen ja rento pikkujätkä oli edelleen. Ei muuta kuin selkään Jennin pidellessä kiinni. Kaikki sujui hyvin, Jenni talutteli meitä hetken aikaa ja päästi sitten liinaa vähän pidemmäksi. Käynnissä alkoi pieni venkoilu joten päätin, että ravataan vain, jotta Leija ei ehdi keksiä mitään. Ehtipä kuitenkin, muutaman raviaskeleen jälkeen alkoi sellainen rodeo pää etujalkojen välissä Jennin yrittäessä ajaa kaikin tavoin ponia eteenpäin jotta saisin itseni takaisin tasapainoon, mutta poni oli niin keskittynyt paikallaan hyppimiseen että ei onnistunut. Minä lensin siitä komeassa kaaressa kaulan yli pää edellä hietikkoon, siitä niskoilleni ja taas selälleni. Jenni onneksi sai kiskaistua Leijaa sen verran keskemmäs, ettei se juossut vielä kaiken hyväksi ylitseni...
Tästä tullaan siihen, että nuoren selästä ei saisi tässä vaiheessa ratsutusta ikinä pudota. Mutta nyt kävi näin ja sen mukaisesti on jatkettava. Leijaa juoksutettiin säkit selässä hetken aikaa ja aletaan siedättämään sitä nyt niiden painoon ja heilumiseen, sen jälkeen taas selkäännousuun. Takapakkia otettiin, mutta tärkeämpää on se, miten tästä jatketaan. Tehokuuri jotta tämä kuukausi riittää palauttamaan meidät siihen pisteeseen missä jo oltiin. Tosin emmehän tiedä, reagoiko Leija nyt tähän ratsastajan jalkautumiseen (heh, vai miksi sitä voisi kutsua, niskautumiseen?) millään tavoin, jotkut nuoret sitä pelästyvät kovastikin, osa ei ole millänsäkään...
Aikaisemmin Leija ei ole ollut ollenkaan pukkiherkkä, siksi ei tätä osannut aavistaa ollenkaan. Nyt on oma niska, vasen hartia ja käsi kipeät ja oikeastaan kauttaaltaan kroppa arka. Onneksi vain lihakset kärsivät eikä luut, säikähdyksellä siis selvisin!
Tänään kuitenkin ratsaille vain takaisin ja Javan kanssa otettiin hyppytreeniä. Uusi satula sopii hyvin karvan kanssa, ilman sitä se on vielä aivan inasen liian leveä, mutta Javalla ei ole selässään lihasta juuri ollenkaan ja selkä tulee siis leviämään varmasti nopeaakin tahtia.
Aikamoisen jäykkä kyllä olin ja videoltakin loppupäässä näkyy kuinka nähtävästi jännitin hartioitani, en sitä ratsastaessa huomannut mutta ratsastuksen jälkeen kyllä tajusin olevani todella kipeä lihaksistani ja onneksi muilla hevosilla oli joko vapaata tai juoksutuspäivä, koska yhdenkään hevosen selkään en olisi kyllä enää voinut nousta...
)
Mitkä saappaat/kengät+saappaanvarret sulla on? :)
VastaaPoistaJacson Pioneerit, ei hajuakaan tehdäänkö näitä edes enää.. Uusien osto olisi ajankohtainen. :)
VastaaPoistavoi emmi, hoida hommasi kunnolla ja ahkerasti
VastaaPoistaterveisin tuttusi kauempaa
Aukaisepa hieman kommenttiasi tuttuni kauempaa? Jokaisen kotiin lähteneen hevosen tai ponin omistaja on ollut tyytyväinen, samoin tällä hetkellä täällä olevien omistajat. Eiköhän hommat ole silloin hoidettu hyvin. :)
PoistaTutin satula takaa töksähtelee sen selkään... Onko se sopiva?
VastaaPoistaSe on aivan aavistuksen leveä joka korjaantui nopeasti kun saa selkälihasta lisää. :) Nyt (videon kuvaamisen jälkeen) käyttöön otettu Mattesin palaromaani ja eteen laitettu täytettä jota saa ottaa sitä mukaa pois, kuk selkälihasta alkaa tulla.
VastaaPoistaMitä mun Emmi pitäisi tehdä hevosen kanssa, joka kuumuu esteillä/puomeilla niin paljon, että seuraa aina pukittaminen? Tai siis ei ole pukittamista, vaan perse lentää niin että ratsastajalla ei ole toivoakaan.. Se on alkanut myös säpsähtelemään ja ryntäilee sinne tänne. Varusteet on tarkastettu ja ne on hyvät.
VastaaPoistaKokemukset ovat opettaneet minua ajattelemaan niin, että aina hevosen muuttuneeseen käytökseen on syy ja yleensä se vain on kipu. Joko varusteiden aiheuttamaa tai muuta. Jos taas kyse ei ole muuttuneesta käytöksestä (eli että hevonen olisi aikaisemmin toiminut esteillä/puomeilla hyvin ja nyt alkanut ryntäämään ja säikkymään + pukittelemaan) vaan hevonen on esim. nuori jolla ei ole kokemusta esteistä, kyse on useasti pelosta/jännittämisestä tai turhan suuresta innosta jota se ei osaa kanavoida tarmokkaaseen tekemiseen vaan purkaa sen muilla keinoin. Säpsähtely tai ryntäily kertoo ennemminkin jännittämisestä, pukittelu voi olla kumpaa tahansa. Kuka on varusteet tarkastanut? Älä luota kenen tahansa sanaan, tarkastuta satulan sopivuus ammattilaisen kanssa ja nyt puhun satuloita paljon sovittaneesta ammattilaisesta, esim. taitavat hierojat kyllä osaavat katsoa (osaavat, kouluttautuneet ja rutinoituneet hierojat, ei kuka tahansa joka vähän osaa sivellä hevosen lihaksia). Onko hevonen katsottu läpi? Kutsuisin hyvämaineisen (sellaisen josta on oikeasti ihmisillä hyviä kokemuksia) hieromaan ja katsomaan satulan sopivuuden.
PoistaJos kaikki on ok, niin sitten vain kontrolliharjoituksia ensin puomeilla. Toki sileälläkin täytyy treenin olla sellaista joka tukee sitten hyppäämistä, usein hevosilla jotka ottavat esteille vähän enemmän vauhtia on kyse voiman ja tasapainon puutteesta ja toki myös sen kuuluisan rutiinin. Voit ihan aloittaa niin, että otat kentälle puomin ja aina satunnaisesti menet sen yli, kaikissa askellajeissa. Aina puomin ylitysten välissä haet hevosen takaisin rentoon mielentilaan etkä lähde rallittelemaan puomin yli miten sattuu. Jos hevonen kerää painetta pelkästään jo esteiden tai puomien olemassa olosta, älä edes ylitä niitä. Menet vain niiden ympärillä. Mutta jos pääsette jo ylittämään, muista kehua vuolaasti aina rauhallisesta ylityksestä. Tätä voi jatkaa tekemällä puomin oheen jonkun tehtävän, esim. kahdeksikkoa ja aina kahdeksikon keskellä puomin yli. Näin hevonen joutuu keskittymään ja miettimään, koska puomin ylityksen jälkeen sille tulee aina jokin tehtävä. Voit pitää kasin aika pienenäkin alkuun, niin ei vauhti pääse kasvamaan liian suureksi. Älä aloita ihan heti mitään linjan ratsastamista, tee mielummin vaikka niin, että mennessäsi puomeja / esteitä linjalla, ratsastat esteiden välissä aina voltin. Hyvä keino on myöskin siirtymiset. Esim. ravihyppy, hypystä hevonen laskeutuu luultavasti laukalle, ota käyntiin, muutama askel käyntiä, takaisin raviin ja taas hyppy ravista. Ravihypyt myös ovat oivallista takapääjumppaa. :) Lisäksi hevonen varmaan alkuun pysyy paremmin näpissä ravihypyissä.
Älä pidä kiirettä, opeta hevonen rentoutumaan puomeilla ja esteilläkin. Jos pohjatyön hyppäämiseen tekee hutiloiden, saa kiirehtivän hevosen joka oppii vain stressaamaan aina esteitä nähdessään.
Myöhemmin, kunhan meno alkaa vähän rauhoittumaan, on myös jumppasarjat hyvää treeniä. Hevonen joutuu itse jarruttamaan, koska aina hypystä laskeutuessa sen täytyy päästä uuteen hyppyyn.
Hyviä treenejä teille!
Varusteet on tarkastanut ihan ammattilainen ja valmentaja. Ja siis juu, kyseessä on nuori ja kokematon hevonen.
VastaaPoistaOngelma on siinä, että sileellä ei välttämättä sano mitään (vaikka puomit olisi jo kentällä), mutta heti kun yhdenkin puomin ylittää, se taas alkaa. Rauhoittuu nopeasti, mutta taas sama rumba kun puomin ylittää. Se ei ole nautintoa kenellekkään, kun jokaisen puomitehtävän jälkeen saa keräillä itseä maasta ja vaan pakottaa itsensä siihen uudelleen ja uudelleen.. Auttaisiko jos vaikka liinassa tekisi näitä puomitehtäviä? Tai jollakin muulla tavalla kuin sillä, että aina saa pelätä luidensa puolesta?
Ja siis käytös ei ole millään tavalla muuttunut, se oli jo koeratsastaessa sellainen, mutta nyt uudessa kodissa pahempi.
Jotenkin kuulostaisi siltä, että hevosella on huono kokemus hyppäämisestä ja tuo on siltä pelko- ja pakoreaktio. On se huono kokemus sitten, että jotain on hypätessä sattunut tai että sillä on esimerkiksi ollut huono satula joka on esim. hypystä alastullessa tehnyt useaan kertaan kipeää ja se on oppinut reagoimaan esteillä tuolla tavalla. Esimerkkinä hevonen joka oli täällä meillä ja oli täysin kieltäytynyt laukkaamasta (kohosi vain ylös laukkaa pyytäessä). Satula oli epäsopiva ja selkä oli todella kipeä. Selkä hoidettiin ja satula vaihdettiin uuteen, mutta meni monta viikkoa ennen kuin se laukkasi rauhallisesti kumpaankin suuntaan, kipumuisti oli niin pinnassa edelleen.
PoistaSaatko sitä edes kävelemään puomin yli rauhassa vai sinkaiseeko se silloinkin?
Kyllä tuota ongelmaa lähtisin lähestymään maasta käsin, ihan ratsastajan turvallisuuden vuoksi. Kokeile ainakin miten hevonen reagoi puomeihin ja kavaletteihin ilman ratsastajaa! Onko teillä mahdollisuutta irtohypyttää? Kujassa voisi ihan alkuun puomeilla ja sitten hyvin pienillä esteillä hypyttää. Toisi vähän luottamusta hevoselle lisää omaan tekemiseensä. Liinassa myös, mutta joko sivuohjilla tai vielä parempi jos uskallat sitä yrittää opettaa ohjasajoon - vaikka sitten myöhemmin, kun ei tarvitse pelätä että lähtee ihan täysin näpistä. Tämä siksi, ettei antaisi myöskään liinassa hevosen sinkoilla miten haluaa vaan hommassa olisi joku kontrolli, koska nythän yritetään opettaa hevoselle, että puomeja ja esteitä ylitetään rauhallisesti.
Tule kertomaan miten teillä menee, voidaan sitten miettiä lisää. :)
Käynnissä ei sano mitään, menee tosi hyvin! No mäpä otan sen heti huomenna liinan päähän ja teen sen kanssa puomitehtäviä. Irtohypytykseen on mahdollisuus, mutta siinä tulee niin paljon kierroksia muutenkin kun saa vapaana olla, että en tiedä onko hyvä idea. Olen juoksuttanut kahdella ohjalla, mutta en sillä tavalla vielä uskaltaisi sen kanssa puomeja ylittää, nyt aloitetaan ainakin yhdellä liinalla
PoistaMentiin niin kahta kuin neljää puomia, kaikissa askellajeissa! Ei mitään ongelmaa, mutta pukkeja kyllä tuli :D Johtui varmaan innokkuudesta tmv. Jos se nyt on pelkkää innokkuutta, niin miten mä saan sen kanavoitua oikein, että niitä ei sitten ihmisen kanssa tulis?
VastaaPoistaHyvä hyvä :)! Kuten sanoin niin hevonen töihin eli esimerkiksi tuota kasia puomin päältä, voit muutella asetusta välillä volteilla ulos, taivuttaa välillä vähän reilummin... Ylipäätään niin ettet vain tyydy siihen, että puomi ylitetään ja kaikki muu aika pukitellaan menemään vaan töihin, töihin, töihin :)
PoistaPakko kommentoida, että musta on hienoa ja kertoo sinusta paljon kun uskallat kirjoittaa myös epäonnistumisista/virheistäsi avoimesti etkä jätä niitä kertomatta. Jotkut saattaisivat pelätä että virheiden kertominen karkottaisi asiakkaita, mutta ainakin minussa se herättää tietynlaista luottamusta, ettet luule/uskottelekaan osaavasi kaikkea. Ja osaamisestasi kertoo jotain mielestäni myös se, miten analysoit tekemäsi virheet ja pohdit jatkotoimenpiteitä. Paljon tsemppiä jatkoon. Jos mulla olisi tarvetta ratsuttajalle, niin olisit ehdottomasti yksi vaihtoehto :)
VastaaPoistaTerveisin toinen (vanha, Sissin Valkeakoskiajoilta) tuttusi kauempaa :)
Kiitos sinulle! Kyllä tässä koko ajan vaan tajuaa enemmän ja enemmän kuinka vähän lopulta osaa, mutta se motivoi myöskin hakemaan sitä oppia lisää... :)
VastaaPoista