torstai 29. elokuuta 2013

Ropsu: Maastoesteitä

Tänään rakenneltiin pellolle muutamia maastoesteitä niistä aineksista mitä tallin pihapiiristä löytyi. Testihevoseksi pääsi Jennin Ropsu-ruuna!

Tein ensin nopean verkan kentällä. Viime hyppykerralla hevonen vei minua 6-0 pari kierrosta kenttää ympäri, kun se rakastaa hyppäämistä ja jumppasarja sai sen aika, köh... kiihtyneeseen mielentilaan, joten totesin etten lähde pelkkä kolmipala hevosella suussa baanailemaan pellolle. Monipalloniveltä koitimme etsiä, koska sellainen jossain on, mutta eipä löytynyt. Pessoalla siis menimme ja ajatuksena oli kentällä ensin kokeilla, että kuolain on varmasti ok. Onneksi kokeilin, tälle hevoselle ei taida minkäänlainen vipukuolain sopia ollenkaan, niin kiukkuiseksi se alkoi vaikka kuinka olisi pitänyt kevyttä tuntumaa... Ei muuta kuin ohja isoon renkaaseen ja pellolle.

Pellolla sitten ravailtiin esteiden ympärillä, käytiin niitä vähän vilkaisemassa ja sitten laukkaa vähän hallitummin ja vähän reippaammin. Verkkaesteenä oli helpoin, eli puomieste, joka ei juuri eroa "normaalista".

Jokaista estettä Ropsu vähän kauhuissaan katsoi, mutta pelkkä maiskuttaminen riitti kannustamaan sen yli kaikista. Voi että meillä oli hauskaa, niin minulla kuin hevosellakin. Näpistä meinasi kyllä pariin otteeseen lähteä, kuten kuvistakin näette. ;)

Mutta ei sen kummempia selostuksia, kuvia on niin paljon että ne kertovat enemmän!

Vuorossa siis kuvapläjäys!





















keskiviikko 28. elokuuta 2013

Lakupeikko: Pienen pojan elämää

Tässä taas Lakupeikko, hienon hieno 3v orin alku! :)

Huomenna Peikko saa olla vapaalla ja kerätä voimia perjantaita varten. Pesulle se kyllä joutuu...












maanantai 26. elokuuta 2013

Lakupeikko: Talutusponi

 Lakupeikko sai eilen, sunnuntaina toimia talutusponinakin! Ensin kevyt juoksutus molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa ja sitten meirän likka 1v 11kk selkään. :) Katsokaa nyt tuon 3v oripojan ilmettä kaikissa kuvissa! Se oli niin tietoinen siitä, että selässä oli nyt joku hyvin pieni jota piti suojella kaikin tavoin. Yritin lähettää sitä Lotta selässään liinassa pienelle ympyrällekin, mutta Peikko oli sitä mieltä, että ehdottomasti kaikille turvallisempaa oli pysytellä ihan minun lähelläni, siis mieluiten pää kiinni selässäni. Ostakaa kaikki näitä Onnipoikalaisia, jokainen käsittelemäni Onnipoikalainen on ollut juuri tälläinen! Itsekin etsin vielä joskus tulevaisuudessa käsiini juuri tälläisen helmen...

Tänään maanantaina Peikolla on vapaapäivä ja se saa infrapunahoidon HTK:n Jenniltä. Enää ei juurikaan ole takaosassa jumeja kuten alkuun oli, mutta käsitellään nyt ettei ole sitten sitäkään vähää finaalin aikaan. Huomenna jatkuu sitten hommat!









perjantai 23. elokuuta 2013

Lakupeikko: Hienon hieno 3v oripoika "Peikko"!

Peikon kanssa oli tänään kenttäpäivä. :) Satula selkään ja menoksi sitten vain. Kenttäkin oli juuri pistetty kuntoon joten nyt oli hyvä pojan siellä tallustaa! Tallikäyttäytyminen on muuten parantunut hurjasti. Vielä toissapäivänä sai olla jatkuvasti komentamassa tallin lattian kaivamisesta ja on siellä pari kertaa olleet käytävän narutkin aikamoisella koetuksella, kun on jätkällä ollut vähän kiire pois... Tänään se seisoi jo kuin tatti, odotteli rauhassa että hain tarvittavat kamppeet satulahuoneesta ja oli muutenkin oikea kultapoika! Kyllä tekee nuorelle hevoselle vaan hyvää päästä tekemään töitä, purkaa sitä ylimääräistä touhotusenergiaansa johonkin järkevään tekemiseen. Peikolla on selvästi hyvä olla ja levollinen mieli.



Käytin nyt tätä Jenniltä opittua tapaa juoksuttaa. Toki aikaisemminkin olen juoksuttanut kahdella ohjalla, mutta jotenkin sitä jäi siihen goguen käyttämiseen "jumiin" kun se tuntui niin helpolta tavalta. Tämähän on vielä helpompi ja hevosystävällisempi, jos vain oma käsi on tarpeeksi nopea reagoimaan tarvittavasti. Ulkoa tuleva liina (joka tulee hevosen takaa käteeni) paitsi että säätelee asetuksen suuruutta, estää myös hyvin hevosta valumasta ympyrältä ulos (ja nyt kun näin sanon niin kyllä, tuossa alemmassa kuvassa se valuu, silloin on oma käsi ollut liian hidas reagoimaan). Samoin hevosen "raamia" saa säädeltyä paljon nopeammin ja helpommin.



Laukat olivat tänään todella hyviä. Vähän piti välillä jarrutella porttien kohdalla (ja ylemmässä kuvassa pitää vähän punkea laidunporttia kohti...), mutta muuten eteenpäinpyrkimys oli hyvä, hevonen liikkui omalla moottorilla.



Kyllä tuli hyvä mieli taas Peikon kanssa! Se edistyy hyvää vauhtia ja on a. laihtunut ja b. piristynyt. Kivaa! Ensi viikko menee aikalailla saman kaavan mukaan, jos saadaan järjestymään käydään hyppäämässä vielä maneesilla (irtona) mutta jos ei, saatetaan pistää pari estettä kentälle ja hypellä selästä käsin...

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Lakupeikko: Irtohypytystä ja selkävaivoja

Lakupeikon kanssa suuntasimme tänään maneesille. Laitettiin maneesiin irtohypytyskuja samoilla mitoilla kuin mitä ne tulevat olemaan Ypäjällä reilun viikon päästä (laatuarvostelufinaali) ja alkuun Peikko käveleskeli talutettuna puomien yli, sitten kertaalleen laukassa. Puomien ylitys laukassa oli sellaista säätämistä ja kujassa ehti keksiäkin vaikka ja mitä, joten oli kaikkien kannalta parempi nostaa esteiksi vain ja antaa poitsun eteen vähän jotain "oikeaa tehtävää". Aloituskorkeudet olivat ensimmäinen 50cm, toinen 60cm ja kolmas 60cm. Lopulta esteet olivat 50cm, 70cm ja okseri 105cm (apuesteet ovat finaalissakin tätä korkeutta ja vain okseria nostetaan). Super hieno jätkä, etenkin tuo viimeinen hyppykerta! Nostaakin olisi voinut, mutta ei mitään syytä, kun metriä hypytetään finaalissakin maksimissaan (kaiketi nostavat jos kapasiteettia riittää ja tällä ainakin riittää).


Nyt saa Lakupeikko huilia huomisen, onhan se tässä tehnytkin ahkerasti töitä viimeiset neljä päivää. Perjantaina aloitellaan ihan kevyesti hommat ja jatketaan hyvällä sykkeellä ensi viikon perjantain finaaleihin asti! Innolla odotamme!

Arabiruuna "Sämpystä" sellaista tietoa, että se mitä luultavimmin lähtee kotiin jo nyt aikaisemmin ja tulee joskus tulevaisuudessa, ehkäpä syyskuun puolella toiselle viikon jaksolle. Kaksi viikkoa sen siis piti olla, mutta sillä on selässä sen verran paha jumi (oli jo ennen tänne tuloa mutta ratsastus on sitä pahentanut, koska se tekee nyt normaalista "työstään" ihan erilaista treeniä) että sen pitää saada siitä nyt rauhassa toipua. Katsomme vielä pari päivää mihin se menee ja hieroja käy sen hieromassa vielä uudestaan. Tälläistä se näiden kanssa on!

Tästä selkäongelmasta muuten johtuu varmasti Sämpyn laukka. Tajusin katsoa aikaisempia kuvia siitä, ja kyllä kuvastakin voi jo todeta monta asiaa vaikka mitä sanottaisiin! Laukka on ollut ihan erinäköistä vielä heinäkuussa kuin mitä se on verrattuna noihin muutama päivä sitten otettuihin kuviin. Onneksi ymmärrettiin tarkistaa selkä.

Parin viikon päästä Hovin poikaporukkaan muuttaa pv-tamma jonka kanssa toivottavasti kutsuu kisakentät ensi kesänä... Siitä lisää myöhemmin!

Tytön kanssa katsomassa Peikkoa ja muita. Kypärä päässä aina hevosten lähellä, likka tietää sen jo heti kun sanon, että mennään tallille! "Kypärä päähän Lotalle." sanoo tyttö tomerana.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Avajaisia ja ensimmäiset "oppilaat" saapuneet

Mennään siis vähän ajassa taaksepäin. 11.8 vietettiin Hevostaitokeskus Hovin avajaisia. Ihan extempore päätimme, että ratsastan Hovin nyk. pitäjän hevosella vähän näytösluontoisesti, koska yksi toinen näytös oli peruuntunut esiintyjän loukkaannuttua. Noh, kaikki ei mennyt ihan kuten elokuvissa, musiikkivehkeet eivät pelittäneetkään eikä näin ollen mikrofonikaan. Aika hiljainen esiintyminen siis oli, mutta olipahan ihmisillä jotain katseltavaa ja näytimme, että on täällä hevosiakin. Tai siis hevonen, Ropsu kun oli avajaisten aikaan tallin ainoa hevonen, sen laidunkaveri oli juuri lähtenyt ja muut hevoset tulossa vasta seuraavalla viikolla.




Tämä oli kolmas kerta Ropsun selässä ja alkoi onneksi jo nyt löytymään yhteinen sävel. Ravissakin oli pituutta jo hurjasti enemmän ensimmäiseen kertaan verraten.

Oma yritystoimintakin on lähtenyt hyvin käyntiin. Päivittäin tulee sähköpostitse kyselyitä ratsutuspaikoista ja olen joutunut jo tarjoamaan ei-oota tai vaihtoehtoisesti koulutuspaikkaa ensin Hovin Jenniltä ja sen jälkeen siirtymistä minun ratsutukseeni. Paljon on vireillä uusia asiakassuhteita...

Ensimmäinen "oppilas" saapui perjantaina, haimme pikkuherran orilaitumelta ja aika ihmeissäänhän tuo oli uudesta paikasta ja uusista kavereista - jotka ryökäle sentään olivat aidan toisella puolella!


Eli edellisessä blogissani välillä esiintynyt 3v sh-ori Lakupeikko tuli kuukauden ajaksi tekemään hommia. Tämä ensimmäinen kaksi viikkoa tehdään laatuarvostelufinaaliin tähtäävää työtä, eli viikko-ohjelmassa on aika paljon juoksutusta pyöröaitauksessa ja kahdella ohjalla kentällä, irtohypytystä pari kertaa maneesilla, ns. "välipäivinä" kun on tarkoitus tehdä jotain vähän kevyempää, esim. edellisen päivän raskaammasta työstä palauttavaa liikuntaa, pistetään satula selkään ja lähdetään katselemaan lähimaastoja. Finaalin jälkeen keskitytään enemmänkin tuohon ratsastuspuoleen ja hiotaan laukannostot kuntoon kentällä ja muutenkin palautellaan mieleen asioita. Onhan tässä oripoika jo ehtinyt lomaillakin... :)

Lauantaina saapui sitten ox-ruuna "Sämpy" (jonka nimen kerron kyllä heti kun saan omistajalta tähän luvan, en kirjoittele täällä yhdestäkään hevosesta josta en saa lupaa kirjoittaa) joka kahden viikon ajan opiskelee kanssani kouluratsastuksen saloja. 



Ensimmäisen kerran jälkeen varmaa ainakin on, että laukkaa treenataan paljon, käyttäen apuna myös puomeja ja kavaletteja. Paljon tarvitsee poweria takaosaan ja kahdessa viikossa ei nyt kovin ihmeitä saada aikaiseksi, mutta jos takaosaan liikkuvuutta edes vähän enemmän niin hienoa. Alkoi sieltä jo ekan ratsastuskerran aikana löytyä loppuvaiheissa vähän parempaa laukkaa.




Tässä he nyt ovat, työkaverini seuraavan kahden viikon - kuukauden ajan:


Vähän muitakin kuulumisia. Edellinen blogini, Special forces: Horses! keskittyi enemmän Hessin Nöpiin, mutta en halua ko blogia nyt enää päivittää sillä se mielestäni sai jo hyvän päätöspostauksen ja näin ollen kyseisen blogin tarina on jo loppunut. Sieltä voi käydä lukemassa, jos joku haluaa! Mutta Nöpistä sen verran, että se on kotiutunut uuteen paikkaan todella hyvin, sen luonnetta ihailee jokainen joka siellä käy. Ei ole kuulemma edes hörähtänyt muille hevosille vaan on kuin olisi aina ollut siellä ja muut hepat ovat jo ihan tuttuja! Siellä se seisoo pelkissä langoissa ruunakaverin vieressä... Mutta se varsinainen asia jonka halusin kertoa: Nöpistä on tullut ISÄ! Nyytin Lauha, eli "Tyyne", tamma joka jo siis myytiin uuteen kotiin maaliskuussa, varsoi lauantaina tammavarsan! Kukaan ei tiennyt sen olevan tiine, kyllähän se yritettiin astuttaa viime vuonna loppukesästä, mutta tyhjäksi ultrattiin... Syytettiin silloin astutuksen jättämisestä loppukesään ja vähän jo heikkoa kiimaa vaikka mielessä oli myös se, että Nöpin tavaran laadusta ei ollut vielä mitään tietoa. No ei tarvi syytellä enää tavaraa eikä vuodenaikaa! Aikamoinen yllätys kaikille, etenkin Tyynen omistajalle, joka siis on todella onnellinen ja iloinen tästä yllätyksestä... ;)