EquEL: tammikuuta 2014

Pöynistä ei ole oikein ollut kuvia täällä, syystä että ensimmäisen ratsastuskerran kuvat epäonnistuivat (väärä objektiivi kuvaajalla käytössä, siinä valossa ei kuvista tullut mitään muuta kuin suttua). Tänään piti sitten pukea poni kunnolla pinkkiin ja ottaa muutamat kuvat kentällä! Pöyni ei ihan parhaimmillaan ollut, vähän vielä varmaankin maitohapoilla eilisistä laukoista, mutta kunhan nyt vähän käytiin taivuttelemassa kentällä. Pöyni siis tuli tammikuuksi ratsutukseen, jottei joutunut elämään yksinään koko pitkää kuukautta. Eli tiedossa oli, että tammi-helmikuun vaihteessa se saa uuden tallikaverin ja sen jälkeen jatketaan ratsunoppeja kotosalla.

Pöynihän osasi alkujaankin perusasioista ihan tasan ne perusteet: siis käynti, ravi ja laukka, ratti ja jarru. Niin ja passi ja töltti, joista kumpaakin se väläytteli oikein antaumuksella jatkuvasti. Pöynissä on siis ainakin issikkaa...

Tavoittena oli vähentää Pöynin tölttäämistä ja lähinnä nyt vaan saada poni ylipäätään työskentelemään kentällä paremmalla asenteella ja tarmolla.

Nopeasti havaitsin, että Pöyni tarjosi passia tai tölttiä aina, kun se alkoi kiireiseksi (tai siis kun sen ratsasti kiireiseksi!) tai kun jokin oli sille vaikeaa. Tasapainoa sillä ei juurikaan ollut ja siksi esimerkiksi kulmien meneminen ravissa oli sille vaikeaa (siis ilman että se sai kaatua sisään kulmassa). Myös siirtymisessä laukasta raviin oli haastavaa ja siksi se siirtyi mielummin laukasta tölttiin.

Lähdin korjaamaan Pöynin tölttäämistä pois siirtymisten kautta. Kun se siirtyi ravissa / laukan jälkeen tölttiin, otin sen nopeasti käyntiin. Käynnin piti myös olla nelitahtista, ei kaksitahtista (passitahti)! Jos kiireisestä kaksitahtisesta käynnistä yritti siirtyä raviin, tuloksena oli passi tai töltti. Eli käynti rauhalliseksi nelitahtiseksi ja siitä uusi siirtyminen raviin. Tätä kautta alkoi tulla tulosta ja siirtymisiä joutui tekemään yhä vähemmän. Myös ravi - seis - ravi -siirtymisiä tein paljon.

Lisäksi laukkaa lähdin tekemään nostojen kautta jotka nyt kuukauden työn jälkeen ovatkin aikamoisen hyvät ja napakat! Nyt myös siirtyminen laukasta raviin sujuu useimmiten. Toki edelleen silloin tällöin Pöyni yrittää helpottaa tekemistä ja tarjota passia tai tölttiä, mutta selvästi jo vähemmän.

Myös väistöt Pöyni oppi nopeasti käynnissä ja hiljalleen myöskin ravissa. Nämä opetin sille ensin maastakäsin ja selästä käsin ne sujuivat sitten "kuin itsestään".

Ylipäätään poni liikkuu nyt omalla moottorilla ja iloisella asenteella työntekoon.

Pöynin omistaja toivottavasti vielä kirjoittelee omia kokemuksiaan tästä kuukaudesta vähän myöhemmin... :)

Kuvien © Sanni (http://sannishining.blogspot.com)

Jokainenhan osaa juoksuttaa hevosta? Liina kiinni kuolaimeen ja polle ympyrälle juoksutuspiiskan kanssa hätistellen? Niin. Omasta mielestäni asia ei ole lainkaan näin yksinkertainen, mikäli halutaan hakea juoksuttamisella muutakin kuin päästää hevonen purkamaan narun päähän liikoja energioitaan. Tätä minun tapaani juoksuttaa sanoisi moni ihminen ohjasajoksi ja sitä sanaa meilläkin käytetään, mutta jälleen kerran mielipiteeni on, että tämä on paras tapa juoksuttaa hevosta.

Tarvitset juoksutusvyön ja kaksi liinaa. Mikäli et omista juoksutusvyötä, tarvitset satulan jalustimineen, yhden ylimääräisen jalustinhihnan ja kaksi liinaa. Otin kuviin nyt satulan, koska kaikki eivät juoksutusvyötä omista tai halua siihen investoida.

Laske satulan jalustimet kohtalaisen alas, niin etteivät ne ihan lähde kaartumaan vatsan alle. Pujota jalustinhihna jalustimien läpi niin, että se kulkee hevosen vatsan alta ja laita kiinni sen verran tiukalle, etteivät jalustimet juurikaan pääse heilumaan.

Itse juoksutan pyöröaitauksessa, koska se on a. turvallinen ja b. helppo. Se on turvallinen siksi, että hevosella ei ole innostuessaan tilaa ryysiä ulos ympyrältä. Helppoa siinä on se, että pyörössä hevonen ei pääse niin rajusti valumaan ympyrältä ulospäin, miten se kentällä juoksuttaessa saattaa tehdä. Kentälläkin tätä kahdella ohjalla (tai kahdella liinalla, kuten itse teen) juoksuttamista voi toki harrastaa.

Aloitan kuitenkin aina niin, että päästän hevosen juoksemaan vapaana enimmät energiat pois. Kentällä en tätä tee, koska siinähän pitelet liinan toisesta päästä sen toisessa päässä pukittelevaa ja riekkuvaa hevosta... Muutamat kerrat olen harpponut kilometrin pituisia askelia kentän päästä toiseen päähän - ei kiitos enää. Mikäli pyöröaitaus ei ole käytettävissä ja tiedän, että hevosella on tapana ottaa "lähtöjä", laitan sille yhden sivuohjan sisäpuolelle. Sivuohja ei ole kireä, se nappaa vain kiinni siinä kohtaa, jos hevonen yrittää lähteä ympyrältä ulos. Lucky käyttäytyy juoksutuksessa niin hyvin, että sen kanssa en tuota sivuohjaa tarvitse.

Tässä esimerkissä hevosta on siis jo juoksutettu sen verran liinassa, että se osaa kulkea ympyrällä. Olisi myös hyvä, mikäli hevosta olisi jo ohjasajettu takaa. Tähän voit ottaa mukaan jonkun apulaisen taluttamaan hevosta. Itse teen kaiken ilman apureita, koska sellaisia ei satu olemaan kovin hyvin saatavilla. Olen kuitenkin totutellut hevosta liinan kosketukseen takajaloissa aikaisempien juoksutuksien yhteydessä: kosketan sitä liinalla kaikkialle sen jalkoihin, selkään, päähän... Etenkin takajaloillaan se ei saisi reagoida liinan kosketukseen. Jos se reagoi ja reaktio on voimakas, siedätystä siedätystä... Yleensä ei ole mennyt kuitenkaan montaa kertaa, kun laitan liinat jo kiinni:

Sisäpuolen liina jalustimen läpi...

...ja kiinni kuolaimeen.

Ulkopuolelle tulevan liinan laitan ensin hevosen selän yli...

...jalustimen läpi...

...ja kiinni kuolaimeen.

Palaan takaisin sille puolelle millä molemmat liinat nyt ovat ja otan sisäpuolen liinan vasempaan käteeni, ulkopuolen liinan oikeaan käteeni. Varovaisesti vien oikeassa kädessäni olevan liinan hevosen selkää ja takaosaa pitkin liu'uttaen hevosen taakse.

Tässä kohtaa toivottavasti liinat ovat kädessä ilman mitään solmuja tai sotkuja ja voi päästää hevosen ympyrälle. Älä siis tee niin kuin minä teen, tee kuten minä sanon... :)

Ole tarkkana, että päästät hevosen ympyrälle siihen suuntaan kuin olet sen halunnut lähtevän, etkä vahingossa pyydä sitä oikeassa kädessäsi olevalla ns. "ulko-ohjalla" väärään suuntaan...! Jos hevonen tässä kohtaa reagoi lujasti / panikoi, älä sinä panikoi vaan ole rauhassa, pidä liinat kädessäsi, älä revi mutta älä päästä liinoja niin löysäksi, että hevonen saa ne jalkoihinsa. Mikäli hevosen takaa menevä liina kuitenkin pääsee hevosen jalkoihin, päästä siitä irti. Kun hevonen rauhoittuu, pyydä sitä silti eteenpäin, älä pysäytä. Aina eteen, silloin on vähemmän aikaa hyppiä ja hillua. Toiveissa tietenkin on, että hevosta on siedätetty tarpeeksi liinoihin jo aikaisemmilla kerroilla.

Sitten päästäänkin työn makuun! Puhun sisäliinasta ja ulkoliinasta, ne ovat verrattavissa siis sisäohjaan ja ulko-ohjaan. Ne toimivatkin täysin samalla tavoin. Paitsi että ulkoliinalla säätelet taivutusta ja pidät hevosen haluamasi kokoisella ympyrällä, estät myös hevosen takaosaa lähtemästä ulos. Ulkoliinalla voit myös pyytää hevosta eteenpäin, mikäli käteesi ei mahdu enää lisäksi juoksutuspiiskaa. Herkälle hevoselle riittää, kun kiristät liinaa, luot painetta takaosalle. Vähemmän herkälle tai laiskalle hevoselle täytyy jo vähän heilauttaakin liinaa... Sisäliina säätelee samoin taivutuksen voimakkuutta ja pitää hevosen ympyrällä. Pyöröaitauksessa on se kiva puoli, että pystyt ympyrällä myös helposti asettaa hevosta ulos. Kahdella ohjalla juoksuttaessa voit harjoittaa melkein mitä vain: avoja, sulkuja, väistöjä, siirtymisiä... Siirtymiset ovat todella hyvä tapa saada hevosta pyöreäksi ja työskentelemään selkänsä läpi. Kokeile myös peruutuksia ja esim. ravi - seis - peruutus - ravi -siirtymiset ovat toimineet todella monen hevosen kanssa keventämään etuosaa ja saamaan takajalkoja aktiivisiksi.

Runsas kuvasarja juoksutuksesta...

Ole menossa samaan suuntaan hevosen kanssa! Näin kerrot myös kehonkielelläsi, että suunta on eteenpäin. Herkkä hevonen reagoi hiljentämällä/pysähtymällä, jos juoksuttaessa siirrät rintamasuuntasi kohti hevosta, eli niin että olisin kuvassa vasen kylki hevosta kohti.

Voit myös taivuttaa hevosta ulos! Avoimessa tilassa hevonen kaatuu helpommin ulos ympyrältä. Ole silti pehmeä myös sisäkädelläsi. Tee lyhyissä pätkissä, uusia asioita harjoittaessa tärkeintä ovat toistot, ei tehtävän kesto.

Tässä kuvassa takaosa pääsee väistämään. Hieman painetta ulkoliinaan eli oikeaan käteen tulevaan liinaan. Täytyy silti muistaa, että aina kun otat ulkoliinasta pidätteen/kiristät liinaa ajatuksena hallita takaosaa, pidäte tulee myös kuolaimeen. Tärkeää myödätä nopeasti.

Pidä liinat hyvin käsissä ja päästä ulkoliinasta irti, jos se sotkeutuu hevosen jalkoihin. Teet vaan hallaa sillä, jos lähdet repimään, kun liina on hevosen jaloissa... Rauhallinen stoppi siinä tilanteessa ja liinat ojennukseen, siitä turvallisemmin jatkamaan työtä. Liina ei jalkoihin pääse, jos se pidetään tuntumalla koko ajan.

Liikettä löytyy! Väitän, että tämä treenimuoto on edesauttanut Luckyä edistymään myös ratsain todella nopeasti.

"Huh ja puh, raskasta työtä, täytyy vähän jo venytellä..."

Selkälihakset venymään... :)

Suunnan vaihto onnistuu ohjasajon kautta. Olisi siis hyvä, että hevonen on myös totutettu siihen, että kävelet sen takana. Keri liinat samanpituisiksi samalla, kun lähdet viemään hevosta esim. ympyräleikkaa-uralle ja vaihtamaan suuntaa.

Sitten vain annat ulkoliinan valua pidemmäksi, jotta hevosella on mahdollisuus taipua uuteen suuntaan.

Loppuun voit antaa vielä hevosen liikkua vapaammin käynnissä ja halutessasi myös ravissa. Moni hevonen haluaa vielä tässä vaiheessa venytellä selkälihaksiaan.

"Kyllä tuli taas töitä tehtyä! Joko on ruoka-aika?"

Tämä juoksutusmuoto on hevoselle raskasta, vastaa melkein tunnin kouluvalmennusta, jos palikat osuvat kohdalleen (= hevonen on fiksu juoksuttaa, juoksuttaja osaa asiansa) joten puoli tuntia on itselläni maksimiaika juoksutukselle kahdella ohjalla. Yleensä hevoset ovat jo siitä korviaan myöten hikisiä.

Heitelkääs kommentteja ja omia kokemuksianne tähän postaukseen! :) Käyttääkö joku tätä jokaviikkoisessa treeniohjelmassaan? Aikooko joku tämän postauksen myötä kokeilla?