Fire lähti kotiin astumispuuhiin ja sen kanssa jatkoa katsotaan myöhemmin. Sillä on mennyt kotona hyvin, on kuulemma rento tyyppi, näykkimiset ovat poissa, sen saa talutettua paikasta toiseen ilman ketjua suussa, sillä on voinut vähän aloittelevampikin ihminen ratsastaa... Kuulostaa juuri siltä millainen se oli täälläkin ja on todella hyvä, että se jatkaa tuota hyvää käytöstään myös kotosalla! Omistaja ja perheensä ovat tyytyväisiä. :)
Tuttikin lähti kotiin. Se jatkaa siellä työskentelyä ja on edelleen myynnissä. Paljon tuli kiitosta ja kehua ponin leppoisasta luonteesta ja sen etenemisestä hyvinkin nopeasti.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä lähetettiin kotiin ponitamma Pinkki. Omistaja olisi kovasti halunnut ponin tänne vielä jättää, mutta tein nyt tämän päätöksen sitten lopulta itse.
Vuorotyö, pieni lapsi + muu perhe ja sitten jos vielä ystäviäkin välillä näkisi. Nämä asiat ajoivat siihen päätökseen, että ratsastus saa nyt jäädä. Toistaiseksi. En enää ikinä tässä mittakaavassa palaa harrastuksen pariin ja varmaan silloin tällöin tulee jossain käytyä ratsastamassa, mutta suurimman osan hevostavaroistani olen nyt myynyt, itselleni jätän vain saappaat, kypärän ja yhdet ratsastushousut.
Kun takana on melkein 20 vuotta harrastamista ja olen edelleenkin tasolla heA/110cm, se sisälläni oleva kunnianhimoinen tyyppi sanoo, että tämä ei ole tarpeeksi. En ole koskaan ollut sellainen ihminen, että tykkäisin harrastella ihan vain harrastamisen vuoksi vaan aina on ollut joku päämäärä mitä kohti menen. Saan sellaisesta motivaatiota tehdä ja yrittää täysillä. En tule koskaan olemaan kilparatsastaja. Olen sen jo monta kertaa todennut, että se juna meni jo, en sen kyytiin hypännyt. Sissin kanssa aikoinaan se olisi ollut mahdollista (siis kilparatsastaja tarkoittaisi minun kohdallani edes aluetasolla noita kymppiratoja tahkoava kisaaja) mutta Sissin jälkeen hevostilanne ei ole ollut missään vaiheessa niin hyvä, että olisin voinut palata jatkamaan siitä mihin Sissin kanssa jäätiin.
Totesinkin tuossa yhtenä iltana ystävälleni, että minusta on tullut nyt virallisesti tätiratsastaja. Se on pakko myöntää itselleen jossain vaiheessa. Ei ole aikaa valmentautua ja kilpailla, ei ole oikein kyllä rahaakaan, ei ole sellaista hevosta jolla kisakentille ylipäätään lähtisi... Joten kukkahatut täältä tullaan! Pistän sen päähän sitten joskus, kun tyttäreni ehkä aloittaa ratsastuksen. Kovasti on siitä ainakin innoissaan nyt alle 3-vuotiaana.
20 vuotta hevosia, kyllä se jälkensä jättää ihmiseen eikä ne hevoset koskaan tule poistumaan elämästä aivan täysin. Päivittäin tulee edelleen luettua hevostalli.nettiä. Kyseltyä kuulumisia ratsutettavilta. Juteltua hevosista milloin kenenkin kanssa.
Tämä tauko tulee nyt tarpeeseen. On se sitten puoli vuotta, vuosi, viisi vuotta... Ei sen väliä. Palaan hevosen selkään sitten, kun motivaatio on taas kohdillaan. Se täytyy vain löytää taas jonkun muun kuin kunnianhimon ja kilpailuiden kautta. Nyt keskityn tekemään työni hyvin ja olemaan perheeni kanssa. Kukkapenkit odottavat kitkijäänsä, kasvihuone istuttajaansa ja terassi rakentajaansa. Onhan tätä hommaa tässäkin. :)
Kiitos kuluneista hetkistä kaikille lukijoille! Equel on kuollut ja kuopattu ja samalla osa minusta. Onneksi vain pieni osa ja se on varmasti helposti täytetty!
